Knoppitietoa mm. seisaus- ja tasauspäivistä ym. tähtitieteeseen tai sitä sivuaviin asioihin liittyen.
Kevätpäiväntasaus
Kevätpäiväntasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen. Syynä on Maan kiertoliike Auringon ympäri ja maan kalteva pyörimisakseli Aurinkoon nähden: ennen kevätpäiväntasausta pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä poispäin Auringosta, kevättasauksen jälkeen taas kohti aurinkoa. Kevätpäiväntasaus sijoittuu 19. ja 21. maaliskuuta välille.
kevätpäiväntasauksen aikoihin yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla periaatteessa yhtä pitkät eli 12 tuntia. Aurinko näyttää silloin nousevan suoraan idästä ja laskevan suoraan länteen, paitsi navoilla, joilla aurinko näkyy aivan horisontissa. Keskipäivällä aurinko paistaa päiväntasaajalla kohtisuoraan eli zeniitistä, sillä auringon keskipiste siirtyy taivaanekvaattorin eteläpuolelta pohjoispuolelle.
Käytännössä yö ja päivä eivät ole täsmälleen yhtä pitkät, mihin on kaksi syytä. Ensinnäkin päivä määritellään almanakoissa yleensä auringon yläreunan, ei keskipisteen mukaan; yläreuna nousee jo ennen keskipistettä ja laskee keskipisteen jälkeen. Toiseksi ilmakehä taittaa valoa maata kohti, mikä edelleen pidentää päivää maanpinnalta katsottuna. Näin ollen valoisa aika päiväntasaajalla on 7 minuuttia pidempi, jolloin yön ja päivän eroksi tulee 14 minuuttia. Ero kasvaa napoja kohti, koska aurinko ei siellä nouse ja laske suorassa kulmassa horisonttiin nähden vaan loivemmin, jolloin nousu ja lasku kestävät pidempään.
Kesäpäivänseisaus
Kesäpäivänseisaus on vuoden pisin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se sijoittuu joka vuosi välille 20.–22. kesäkuuta. Silloin Aurinko paistaa keskipäivällä kohtisuoraan taivaalta Kravun kääntöpiirillä. Aurinko on pohjoisimmillaan vuotuisessa liikkeessään eli Auringon deklinaatio on suurimmillaan. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella Aurinko ei laske lainkaan. Kesäpäivänseisauksen jälkeen yö alkaa taas pidentyä.
Eteläisellä pallonpuoliskolla kesäpäivänseisaus on vastaavasti 21. tai 22. joulukuuta, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla on talvipäivänseisaus. 21.–22. joulukuuta on eteläisen pallonpuoliskon pisin päivä, eikä aurinko laske lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella.
Syyspäiväntasaus
Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Syyspäiväntasaus on yleensä joko 22. syyskuuta tai 23. syyskuuta. Syyspäiväntasauksen aikaan yö ja päivä ovat suunnilleen yhtä pitkät kaikkialla maapallolla.
Talvipäivänseisaus
Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Silloin Auringon deklinaatio on minimissään ja aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei silloin nouse lainkaan. Talvipäivänseisaus ajoittuu aikavälille 21.–22. joulukuuta.
Eteläisellä pallonpuoliskolla talvipäivänseisaus on vastaavasti 21. tai 22. kesäkuuta eli samaan aikaan kuin pohjoisella pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus. 21.–22. kesäkuuta on eteläisen pallonpuoliskon vuoden lyhin päivä, eikä Aurinko nouse lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella. Aurinko on silloin suoraan Kravun kääntöpiirin yläpuolella.
Talven selän taittuminen
Kansanperinteen mukaan talven selkä taittuu Heikin päivänä 19. tammikuuta. Talven syvin hetki on ajoitettu myös tammikuun 25. päivän jälkeen. Tilastojen mukaan talven kylmin keskiarvo osuu vasta helmikuun toiselle viikolle.
Vanha kansa on ajatellut, että keskitalvi muodostaa talven korkeimman kohdan: harjan tai selän, joka tiettynä päivänä katkeaa. Katkeaminen on ajoitettu sydäntalven kylmimpiin päiviin. Talven selän on sanottu katkeavan Heikin päivänä (19.1.), Paavon päivänä (25.1.) tai kynttilänpäivänä (2.2.).
Monissa kalenterisauvoissa talven selän taittumista kuvaava kaarimerkki löytyy tammikuun 14. päivän kohdalta. Itä-Karjalassa talvenselän korkein kohta, »harja», ajoitettiin helmikuun kylmiin alkuviikkoihin.
Miten määritellään eri vuorokaudenaikojen ajanmääreet?
Tarkkojen kellonaikojen sijasta eri vuorokauden aikoja voidaan kuvata myös erilaisilla termeillä, jotka voivat mennä myös osittain päällekkäin, eivätkä ne ole täysin tunnin tarkkuudella määriteltyjä.
Sanallinen ilmaisu kellonaikoina voi mennä esimerkiksi näin:
- keskiyö = klo 24–3
- aamuyö = klo 2–6
- aamu = klo 6–9
- aamupäivä = klo 9–12
- keskipäivä = klo 11–13
- päivä = klo 10–17
- iltapäivä = klo 12–18
- ilta = klo 17–22
- iltayö = klo 21–24
- yö = klo 22–6.
Siten vaikkapa klo 17 tai klo 18 tehdystä havainnosta voidaan sanoa, että se on tehty loppuiltapäivästä tai alkuillasta. Ja vastaavasti klo 18 tehdystä havainnosta, että se on tehty illalla tai alkuillasta.