Kesäkauden havaintovinkit

Syvän taivaan osalta havaintomahdollisuudet alkavat yleensä hiipua huhtikuun loppupuolella astronomisen hämärän päättyessä Pohjanmaan korkeudella, jolloin yöt eivät enää ole täysin pimeitä. Nauttinen hämärä päättyy vapun tienoilla, jolloin taivas alkaa olla jo melko vaalea.

Kesä on siis vääjäämättä tulossa, mutta se ei tarkoita, etteikö tähtiharrastajalle löytyisi taivaalta paljon muuta mielenkiintoista havaittavaa kesänkin aikana.

Oma lähitähtemme Aurinko, Kuu tai muutama kirkkain planeetta ovat varsin mainioita havaintokohteita kesäaikanakin.

Ohuen yläpilvisyyden täyttäessä taivaan, siellä voi näkyä haloilmiöitä, joista yleisimmät ovat 22° rengas ja 22° ylläsivuava kaari. Silloin tällöin kesäinen taivas voi yllättää ja taivaalla saattaa näkyä hieman harvinaisempiakin halomuotoja.

Touko-kesäkuun vaihteessa, jolloin männyt ja kuuset kukkivat, Auringon ympärillä näkyy värikkäitä siitepölykehiä.

Auringon paistaessa matalalta aamu- tai iltataivaalta, voi sadekuurojen yhteydessä näkyä upeita sateenkaaria, yleisimmin toki vasta elokuussa, jolloin Aurinko on jo muutenkin matalammalla.

Unohtaa ei sovi myöskään kesäisiä sääilmiöitä kuten ukkosia ja muita myrskyilmiöitä, joita myöskin havainnoidaan.

Heinä-elokuussa iltojen alkaessa jälleen hiljalleen tummua, taivaalla voi nähdä sinivalkoisina hehkuvia valaisevia yöpilviä.

Heinäkuu on valaisevien yöpilvien aikaa

Heinä-elokuussa, kun yötaivas alkaa vähitellen käydä yhä tummemmaksi, taivaalla voi näkyä kuitumaisia vaaleita, väriltään valkeita tai hieman sinertäviä pilviä – valaisevia yöpilviä. Ne muistuttavat hieman untuvapilviä, mutta esiintyvät noin 82 kilometrin korkeudessa ylemmässä ilmakehässä (mesopaussi -kerroksessa). Pilvet saavat valonsa Auringosta, vaikka maanpinta on varjossa ja hämärä.

Valaisevia yöpilviä näkyy kesällä silloin, kun Aurinko on 4-16 astetta horisontin alapuolella, jos Aurinko on korkeammalla, taivas on sen verran vaalea, etteivät yöpilvet näy. Vastaavasti taas Auringon ollessa yli 16 astetta horisontin alapuolella, se ei enää valaise yöpilvien korkeudelle. Valaisevia yöpilviä nähdään 45°–85° leveysasteiden välissä, mutta eniten niitä näkyy leveysasteiden 55°–65° välillä.

Suunnilleen heinäkuun puolivälistä saakka alkavat Pohjanmaan korkeudellakin yöt olla jo riittävän tummia yöpilvien näkemiseksi.

Jos on selkeä yö tulossa, kannattaa lähteä kameran kanssa paikkaan, josta taivasta näkyy riittävän laajalti. Periaatteessa kirkkaimmista yöpilvinäytelmistä voi saada kuvia ilman jalustaakin, mutta hieman himmeämpien yöpilvinäytelmien kuvaamiseen tarvitaan kameran lisäksi kolmijalka ja kaukolaukaisin, sillä valotusta voi joutua venyttämään useampaan sekuntiin. Kamerassa tietysti kannattaa olla mahdollisimman laajakulmainen objektiivi, sillä yöpilvinäytelmät saattavat parhaimillaan täyttää koko taivaan.

On myös hyvä huomioida, että vaikka valaisevia yöpilviä taivaalla ei näkyisikään, silloinkin kannattaa raportoida havainnoistaan, sillä tällöin kyseeseen tulee negatiivinen yöpilvihavainto (mielellään tällöinkin kuvan tai parin kera). Sopiva havaintojakson on noin 20 minuutista eteenpäin.

Lisätietoja valaisevien yöpilvien havaitsemisesta löytää Ursan Ilmakehän optiset ilmiöt harrastusryhmän yöpilvien havainto-oppaasta. Ja ennen kaikkea: älkää jättäkö kuvia makaamaan muistikortille tai tietokoneeseen, vaan raportoikaa havaintonne Ursan Taivaanvahti -havaintojärjestelmässä.