Jo heti vuoden alusta lähtien taivas tarjoaa tähtiharrastajalle lukemattomia mielenkiintoisia havaintokohteita ja tarkkailumahdollisuuksia.
Tammikuu alkaa kvadrantidien tähdenlentoparvella, johon kuuluvia tähdenlentoja eli meteoreja on mahdollista nähdä 28.12.2019-12.1.2020 välisenä aikana. Kvadrantidien maksimi on lauantaina 4.1. aamunkoitteessa, jolloin voi hyvissä olosuhteissa nähdä noin 60 tähdenlentoa tunnissa (eli periaatteessa tähdenlento / minuutti). Parven radiantti eli säteilypiste (suunta, josta tähdenlennot näyttävät tulevan) on Karhunvartijan tähdistön yläosissa, noin 10° Otavan kauhasta vasemmalle.
Kuun puolivarjopimennys puolestaan on perjantaina 10.1. illalla seitsemän jälkeen, jolloin Kuu on melko tarkalleen idässä Kaksosten tähdistössä. Tarkka alkamisaika on 19:08, syvimmillään puolivarjopimennys on klo 21:10 ja päättyy klo 23:12. Kuun puolivarjopimennyksistä on huomattava se, että pimentymistä on melko vaikea havaita, ainoastaan jotkut Kuun osat hieman tummenevat (tässä tapauksessa Kuun eteläosan ylänköalueet).
Planeetta Venus on tammikuun alkupuolella noin 10° korkeudella Auringon laskiessa, mutta näkyvyys paranee kuukauden edetessä. Venus onkin koko kevään näkyvissä iltataivaalla. Tammikuun loppupuolella Venus on lähellä Neptunusta, ja lähimmillään planeetat ovat 27.1., jolloin planeettojen etäisyys taivaalla on vain viitisen kaariminuuttia eli noin 1/6 Kuun näennäisestä halkaisijasta.
Mars puolestaan näkyy tammikuussa aamutaivaalla, ja on Auringon noustessa noin 10° korkeudella etelässä. Tammikuun puolivälissä, 16.–20.1. Mars on alle viiden asteen etäisyydellä Skorpionin kirkkaimmasta tähdestä Antareksesta. Tuolloin Marsin korkeus on kuitenkin ainoastaan noin 8° ja Antareksen runsaat 3°, joten näkyäkseen parivaljakko tarvitsee paikan, jossa on täydellinen näkyvyys horisonttiin.
Kevättalven ilmakehän ilmiöistä mainittavampia ovat helmiäispilvet, jääsumuhalot sekä kangastus- ja refraktioilmiöt.
Helmikuun alkupuolella Merkurius näkyy hyvin, sillä se on suurimmassa itäisessä elongaatiossaan 10.2., jolloin planeetan etäisyys Auringosta on 18°, ja se näkyy matalalla länsilounaisella iltataivaalla auringonlaskun jälkeen. Apuna etsimisessä kannattaa käyttää kiikaria. Havaintopaikaksi sopii vaikkapa Alajoen laajat peltolakeudet, joissa on horisonttiin saakka hyvä näkyvyys.
Helmi- ja maaliskuussa kannattaa myös yrittää kuvata eläinratavaloa, joka näkyy keväällä aamutaivaalla ennen auringonnousua, kun on vielä pimeää. Hyvä kuvauspaikka on sellainen, jossa on horisonttiin hyvä näkyvyys eikä kovin lähellä idässä ole isoja valosaasteen lähteitä, kuten suuria kaupunkeja tms.
Kevätpäiväntasaus on 20.3. klo 5:50 Suomen aikaa. Aurinko siirtyy silloin ekliptikan yli taivaanpallon pohjoiselle puoliskolle. Yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen saman pituiset.
Sunnuntaina 29.3. puolestaan siirrytään jälleen normaaliajasta kesäaikaan. Kelloja siirretään tunnilla eteenpäin klo 03 -> 04. Periaatepäätös kesäajasta luopumiseksi on tehty EU:ssa, mutta Suomen EU-puheenjohtajakaudella asia ei ole edennyt (ei liene yllätys).
Huhti-toukokuussa yläpilvisyydestä johtuvia haloilmiöitä näkyy varsin runsaasti. Keväällä näkyvätkin usein vuoden komeimmat ja kirkkaimmat haloilmiöt. Silloin tällöin näkyy myös hieman harvinaisempia haloilmiöitä.
Keväällä näkyvät myös kesän ensimmäiset siitepölykehät, kun leppä aloittaa kukintansa. Myöhemmin keväällä koivu jatkaa ja lopulta, kevään etenemisen mukaan, touko-kesäkuun vaihteessa männyn siitepöly luo kirkkaimmat ja näyttävimmät siitepölykehät Auringon ja Kuun ympärille.
Alkukesästä suurten vesialueiden yllä saatetaan nähdä näyttäviä kangastuksia, kun ilma on lämmintä ja vesi vielä kylmää, jolloin ilmamassojen välikerrokseen muodostuu heijastuksia.
Kesäkuun alussa, tarkemmin 5. ja 6.6. välisenä yönä, on Kuun puolivarjopimennys, jolloin Kuun eteläosat himmenevät vain hieman. Kesän valoisalla taivaalla Kuun puolivarjopimennystä saattaa olla vielä vaikeampi havaita kuin talvella. Oman hankaluutensa tuo myös se, että täysikuu on kesällä varsin matalla. Puolivarjopimennys alkaa klo 20:46, pimennys on syvimmillään klo 22:25 ja Kuu poistuu Maan puolivarjosta klo 0:04.
Kesäpäivänseisaus on 21.6., jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla päivä on pisimmillään ja yö lyhyimmillään.
Venus ilmaantuu heinäkuussa aamutaivaalle, mutta se on heinäkuun alussa vielä alle 10° korkeudella. Heinäkuun loppuun mennessä se kohoaa jo 23° korkeudelle, ja on paremmin havaittavissa.
Heinäkuussa alkavat näkyä myös ensimmäiset valaisevat yöpilvinäytelmät öiden vähitellen tummuessa. Heinä-elokuu onkin parasta valaisevien yöpilvien havaintoaikaa.
Elokuussa näkyy eräs tunnetuimpia meteoriparvia eli Perseidit, johon kuuluvia tähdenlentoja voi havaita 17.7.-24.8. välisenä aikana. Perseidien maksimi on 12./13.8. välinen yö, jolloin saattaa näkyä jopa 60 tähdenlentoa tunnissa.
Elokuussa voi aamuisin näkyä auringon noustessa erilaisia sumuilmiöitä sumun kerääntyessä alaville paikoille. Myös sateenkaaria voi näkyä iltapäivisin Auringon ollessa jo melko matalalla. Suurten vesialueiden yllä voi näkyä kangastuksia ilman kylmetessä, mutta vesien ollessa vielä lämpimiä.
Syyspäiväntasaus on 22.9., jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Aurinko siirtyy pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle pallonpuoliskolle.
Syksyn planeetta on Mars, jonka oppositio on 14.10. Kyseessä on perihelioppositio, joten Mars näkyy varsin hyvin Maasta katsoen. Opposition aikaan Mars nousee auringonlaskun aikoihin, on korkeimmillaan etelässä puolenyön aikaan ja laskee Auringon noustessa. Marsin korkeus on Etelä-Suomessa 35° eli planeetta on varsin korkealla, mikä tarkoittaa, että ilmakehän häiriöt eivät juurikaan haittaa havaintoja.
Syksyllä kannattaa iltaisin yrittää kuvata eläinratavaloa, joka näkyy läntisellä taivaalla auringonlaskun jälkeen pimeän saapuessa. Kannattaa etsiä kuvauspaikka, jossa on hyvä näkyvyys horisonttiin eikä lännessä ole isoja valosaasteen lähteitä. Erinomainen kuvauspaikka syksyiselle eläinratavalon metsästysreissulle on länsirannikko.
Marraskuussa Merkurius on suurimmassa läntisessä elongaatiossa 10.11. eli se on kauimmillaan noin 19° etäisyydellä Auringosta länteen. Merkurius siis näkyy aamutaivaalla ja on parhaiten nähtävissä noin pari tuntia ennen auringonnousua 10.-20.11. välisenä aikana. Hyvä näkyvyys horisonttiin on eduksi ja kiikareita kannattaa käyttää apuna planeetan etsimisessä.
Utsjoelle matkaavien kannattaa pitää mielessä 30.11. tapahtuva Kuun puolivarjopimennys, joka näkyy klo 9:32-13:53
Geminidit kuuluu vuoden parhaimpiin meteoriparviin Perseidien ohella. Geminidejä näkyy 4.-20.12. välisenä aikana maksimin ollessa 13./14.12. aamuyöllä. Tällöin voi nähdä jopa 70 tähdenlentoa tunnissa.
Talvipäivänseisaus on 21.12., jolloin päivä on lyhyimmillään ja yö pisimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla.