Poimintoja 2021 tähtitaivaalta

Tähtiharrastusvuosi 2021 alkaa näyttävästi Kvadrantidien tähdenlentoparven merkeissä. Kvadrantidit ovat yksi vuoden parhaimmista tähdenlentoparvista, sillä hyvissä olosuhteissa voi nähdä jopa yli 60 tähdenlentoa tunnissa maksimin aikaan. Parveen kuuluvia meteoreja viuhahtelee taivaalla vuodenvaihteen molemmin puolin 28.12.–12.1. maksimin ollessa 3.1.

Aurinko osoitti loppuvuodesta 2020 hienoisia heräilemisen merkkejä pitkän minimin jälkeen, joten on odotettavissa, että pilkkujen määrä kasvaa tänä vuonna edelleen. Tästä seuraa myös erilaisten auringonpurkausten lisääntyminen ja mahdollisuus revontulien näkymiseen aina eteläisintä Suomea myöten.

Planeetat

Planeetoista Mars on näkynyt lokakuun 2020 opposition jälkeen hyvin iltataivaalla ja hyvä näkyvyys jatkuu vielä alkuvuodestakin. Parhaimmillaan Marsin korkeus on etelähorisontista 55 astetta. Kevään edetessä Mars himmenee ja se lopulta elokuussa se katoaa Auringon loisteeseen.

Jupiter ilmaantuu aamutaivaalle vasta maaliskuussa, joskin se on varsin matalalla. Oppositiossa Jupiter on 20.8., jolloin planeetta on parhaimmillaan noin 16 asteen korkeudella. Loppuvuodesta Jupiter näkyy iltataivaalla.

Saturnusta koskevat aika pitkälti samat sanat kuin Jupiteriakin, sillä Saturnus ilmaantuu aamutaivaalle myöskin maaliskuussa, mutta se on vielä matalammalla kuin Jupiter, 2.8. sattuvan oppositionsa aikaan vain hieman yli 10 asteen korkeudella.

Tähdenlentoparvet

Alkuvuoden Kvadrantidien jälkeen seuraava merkittävä tähdenlentoparvi on elokuinen Perseidit, joka kuuluu eräisiin vuoden parhaimmista ja tuotteliaimmista tähdenlentoparvista. Perseidejä näkyy 17.7.–24.8. välisenä aikana, eniten kuitenkin 10.–14.8., maksimin ollessa tänä vuonna 12./13.8. välisenä yönä. Hyvissä olosuhteissa voi nähdä jopa 60 tähdenlentoa tunnissa. Kuu ei tänä vuonna haittaa havaintoja, sillä ensimmäinen neljännes on 15.8.

Lokakuussa näkyvä Draconidien eli giacobinidien tähdenlentoparvi on normaalisti melko vaatimaton parvi, johon liittyviä meteoreja nähdään vain jokunen tunnissa, mutta noin 13 vuoden välein aktiivisuus kohoaa ja tähdenlentoja voidaan nähdä muutamia kymmeniä tunnissa. Edellinen kohonneen aktiivisuuden jakso oli 2018. Tänä vuonna draconideja nähdään 6.–10.10. maksimin ollessa 8.10. Kuusta ei ole haittaa, sillä uusikuu on 6.10.

Pimennykset

Vuoden 2021 aikana tapahtuvista neljästä pimennyksestä Suomessa on nähtävissä yksi auringonpimennys ja yksi kuunpimennys.

Näistä ensimmäinen, osittainen auringonpimennys näkyy 10.6., jolloin Auringosta peittyy etelärannikolla 40 % ja pohjoisimmassa Suomessa yli 60 %. Pimennys alkaa noin klo 12:45 (Joensuussa 12:58) ja päättyy klo 15:15 (Maarianhaminassa 15:08) eli paikkakunnasta riippuen alkamis- ja loppumisajoissa on noin vartin heitto suuntaan tai toiseen.

Osittainen kuunpimennys näkyy aamulla 19.11. Etelä-Suomessa Kuu laskee puolivarjovaiheen aikana. Pohjois-Suomessa Kuu painuu taivaanrannan taakse osittaisen pimennyksen alkuvaiheissa, mutta nousee uudelleen puolivarjopimennyksen ollessa vielä menossa. Puolivarjopimennys alkaa klo 8:02, osittainen pimennys alkaa klo 9:19, pimennys syvimmillään klo 11:03, osittainen pimennys päättyy klo 12:47 ja puolivarjopimennys päättyy klo 14:04.

Kuu laskee Helsingissä klo 8:24 ja Oulussa klo 9:09, Pohjanmaan korkeudella tämä tapahtunee noin klo 8:45. Utsjoki on tämän pimennyksen paras havaintopaikka, sillä siellä Kuu laskee klo 10:51 ja nousee uudelleen klo 13:09.

Ilmakehän ilmiöt

Alkuvuodelle tyypillisiä ilmakehän ilmiöitä ovat voimakkaiden läntisten ilmavirtausten myötä ennen auringonnousua tai auringonlaskun jälkeen näkyvät värikkäät ja usein kirkkaat helmiäispilvet. Voi myös olla, että taivaanranta hehkuu violetin ja oranssin eri sävyissä, jolloin kyse on helmiäisruskosta.

Pakkasten aikaan voi myös näkyä jääsumuhaloja, jotka voivat olla kirkkaita ja mukana saattaa näkyä hieman harvinaisempiakin muotoja. Kevään edetessä haloilmiöitä aiheuttaa enenevissä määrin ohut yläpilvisyys.

Kovilla pakkasilla voi jäätyneiden vesialueiden ja laajojen maa-alueiden yllä näkyä kangastuksia Auringon lämmittäessä ilmaa jäätyneen maan yllä.

Loppukeväästä Auringon ja Kuun ympärillä voidaan nähdä värikkäitä siitepölykehiä. Ensimmäiset siitepölykehät aiheuttaa koivu, jotka eivät ole tosin ihan niin näyttäviä kuin touko-kesäkuun vaihteessa näkyvät männyn aiheuttamat siitepölykehät.

Loppukesästä ja syksyllä puolestaan yleistyvät sateenkaaret, kun Aurinko paistaa matalalta sadepisaroihin. Myös erilaiset sumuilmiöt (esim. sumukaaret) ovat mahdollisia lämpötilojen vähitellen laskiessa ja aiheuttaessa aamusumuja.

Tasaus- ja seisauspäivät

Kevätpäiväntasaus on 20.3., jolloin Aurinko siirtyy eteläiseltä taivaanpuoliskolta taivaanpallon pohjoiselle puoliskolle. Kevätpäiväntasauksen aikoihin yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen samanpituisia.

Kesäpäivänseisaus puolestaan on 21.6., jolloin Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla korkeimmillaan ja päivä pisimmillään.

Syyspäiväntasaus on 22.9., jolloin Aurinko siirtyy pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle pallonpuoliskolle taivaalla. Talvipäivänseisaus on 21.12., jolloin Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla matalimmillaan taivaalla. Vastaavasti päivä on lyhyimmillään ja yö pisimmillään.

Merkuriuksen ylikulku 11.11.2019

Maanantaina 11.11.2019 iltapäivällä Merkurius kulkee Maasta katsottuna Auringon kiekon editse. Ylikulun alkuvaiheet ovat havaittavissa Suomessa. 

Ylikulku alkaa klo 14:35, jolloin Merkurius siirtyy Auringon itäreunan eteen. Tuolloin Aurinko on etelälounaassa hyvin matalalla, Etelä-Suomessa Aurinko on ainoastaan 7° ja Oulussa 3° korkeudella. Utsjoella Aurinko ehtii laskea ennen ylikulun alkua.

Merkuriuksen ylikulun näkyminen päättyy Suomessa Auringon laskiessa eli havaintopaikan mukaan klo 14.54-16.20. Pisimpään ylikulkua voi seurata Ahvenanmaalla. 

Ylikulun havaitsemiseen vaaditaan kaukoputki tai kiikarit sekä erityinen AURINKOSUODIN (esim. AstroSolar -kalvo). Myös nk. superzoomkameralla, kuten Nikon Coolpix P900 ja P1000, ylikulkua pystyy seuraamaan ja kuvaamaan mainiosti (tällöinkin objektiivin edessä on käytettävä AURINKOSUODINTA).

Olipa havaintoväline sitten mikä hyvänsä, aurinkosuodin on oltava objektiivin tai putken ETEEN kiinnitettävää mallia. Halpaputkien okulaariin kiinnitettävät ”aurinkosuotimet” saattavat kuumuuden takia haljeta, ja päästää silmää vahingoittavan infrapunasäteilyn verkkokalvolle.

Kirjoitushetkellä sääennuste tosin ei lupaile Pohjanmaalle kovin kummoista havaintokeliä maanantai-iltapäivälle 11.11. Parhaimmat mahdollisuudet puolipilviseenkin keliin näyttäisivät olevan Vaasan seudulla ja Mustasaaren Raippaluodossa. Myös Turun suunnalla saattaa olla puolipilvistä.

Normaaliaika 27.10. ja loppukuun tärpit

Sunnuntaina 27.10. klo 4 siirrytään kesäajasta normaaliaikaan, jolloin kelloja siirretään tunti taaksepäin. Samana aamuna voi ihailla hyvin kapeaa kuunsirppiä, joka löytyy itäiseltä taivaalta Neitsyen tähdistöstä. Myös planeetta Mars on lähellä kuunsirppiä aamuhämärän aikaan 27.10.

Uranus puolestaan on oppositiossa 28.10. eli se nousee Auringon laskiessa ja laskee Auringon noustessa. Uranus on Oinaan tähdistössä, ja se löytyy jo kiikarilla. Kaukoputkella katsottaessa Uranus näyttäytyy pienenä vihertävänä levynä. Etelä-Suomessa Uranus on miltei 42° korkeudella.

Mikäli matka suuntautuu meren tai muun suuren vesialueen rantaan, kannattaa kamera ottaa mukaan, sillä vesien ollessa vielä melko lämpimiä on laajojen vesialueiden yllä mahdollisuus nähdä kangastuksia ilmojen viiletessä.

Tärpit vuodelle 2019 – poimintoja Tähdet 2019 -vuosikirjasta

Tähdet 2019 vuosikirja ilmestyi

Ursan vuosikirja Tähdet 2019 on ilmestynyt. Vuodelta 2019 kannattaa pistää muistiin erityisesti seuraavat havaintokohteet ja muut tapahtumat taivaalla (useimmat mainituista tapahtumista ovat sellaisia, että niitä pystyy ja kannattaa myös valokuvata jopa pelkällä kameraoptiikalla):

21.1.2019 Täydellinen kuunpimennys aamuyöllä, joka näkyy Suomessa lähes kokonaan. Maanantaina 21.1. aamuyöllä näkyy täydellinen kuunpimennys, joka on Suomessa hyvin havaittavissa. Pohjois-Suomessa pimennys näkyy kokonaan ja Etelä-Suomessa ainoastaan puolivarjosta poistuminen jää näkymättä. Koko pimennys kestää 5 tuntia 12 minuuttia. Puolivarjopimennys alkaa klo 4:36, osittainen vaihe klo 5:34, täydellinen vaihe klo 6:41 ja syvimmillään täydellinen vaihe on klo 7:12. Täydellinen vaihe päättyy klo 7:43, osittainen vaihe päättyy klo 8:51 (Kuu laskee Helsingissä klo 9:13) ja puolivarjopimennys päättyy klo 9:48 (Oulussa Kuu laskee klo 10:02). Seinäjoen korkeudella Kuu laskee suunnilleen klo 9:35-9:40 paikkeilla, eli periaatteessa aivan viimeiset minuutit jäävät näkemättä.

22.1.2019 Venuksen ja Jupiterin kohtaaminen aamutaivaalla. Venus ja Jupiter ovat lähekkäin aamutaivaalla 18.-27.1., ja lähimmillään planeetat ovat aamulla 22.1.

12.-13.2.2019 Mars ja Uranus ovat lähekkäin lounaisella iltataivaalla. Välimatka noin 1° eli kaksi Kuun läpimittaa.

15.2.-6.3.2019 Merkurius näkyy länsilounaisella iltataivaalla noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Suurin itäinen elongaatio on 27.2., jolloin Merkuriuksen etäisyys Auringosta on 18°.

20.3.2019 Kevätpäiväntasaus eli Aurinko siirtyy eteläiseltä taivaalta pohjoiselle. Yö ja päivä ovat suunnilleen yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla.

10.4.2019 Utsjoella viimeinen pimeä yö (eli Aurinko ei laske alle 12° horisontin alapuolelle). Oulun korkeudella tämä tapahtuu 24.4. ja Seinäjoen korkeudella 31.4.

21.5.2019 Kuu ja Jupiter ovat lähekkäin.

19.6.2019 Saturnus ja vähenevä Kuu ovat lähekkäin aamuyön taivaalla.

21.6.2019 Kesäpäivänseisaus eli päivä on pisimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla.

16./17.7.2019 Osittainen kuunpimennys, joka näkyy parhaiten Etelä-Suomessa johtuen Kuun matalasta sijainnista. Puolivarjopimennys alkaa klo 21:44 (Kuu nousee Helsingissä klo 22:20), osittainen vaihe alkaa klo 23:02 (Kuu nousee Oulussa klo 23:25), ja pimennys on syvimmillään klo 00:31. Osittainen vaihe päättyy klo 2:00 ja puolivarjopimennys klo 3:18 (Oulussa Kuu laskee klo 3:35).

11.-12.8.2019 Kuu ja Saturnus ovat lähekkäin illalla.

5.-6.9.2019 Jupiter ja Kuu ovat lähekkäin iltahämärän aikaan hyvin matalalla etelälounaisella taivaalla.

23.9.2019 Syyspäiväntasaus. Yö ja päivä ovat suunnilleen samanpituisia kaikkialla maapallolla.

27.10.2019 Hyvin kapea kuunsirppi näkyy itäisellä aamutaivaalla ennen auringonnousua.

11.11.2019 Merkuriuksen ylikulku Auringon pinnan yli. Ylikulun alku näkyy Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. Loppu näkyy Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Tyynellä valtamerellä Hawaijille ja Uuteen-Seelantiin saakka. Suomessa Merkuriuksen reuna koskettaa Auringon itäreunaa klo 14:35, jolloin Aurinko on etelälounaisella taivaalla Etelä-Suomessa 7° ja Oulun pohjoispuolella alle 3° korkeudella. Kokonaan Auringon kiekon edessä Merkurius on klo 14:37. Ylikulun näkyminen päättyy Suomessa Auringon laskiessa klo 14:54-16:20, pisimpään tapahtumaa voi havaita Ahvenanmaalla. Tyynellä valtamerellä ylikulku päättyy klo 20:04 Merkuriuksen poistuessa Auringon kiekon edestä, joten matkailijoiden kannattaa tämä ottaa huomioon matkasuunnitelmia tehdessään. Hyvä havaintoväline on Nikon Coolpix P900 tai P1000 -superzoomkamera varustettuna aurinkosuotimella. Seuraava Merkuriuksen ylikulku Suomessa näkyy vasta 13.11.2032.

24.11.2019 Mars ja kapea kuunsirppi ovat lähekkäin kaakkoisella aamutaivaalla.

25.11.2019 Merkurius ja hyvin kapea kuunsirppi ovat lähekkäin itäkaakkoisella aamutaivaalla ennen auringonnousua.

28.11.2019 Hyvin kapea kasvava kuunsirppi, Venus ja Jupiter näkyvät matalalla etelälounaisella iltataivaalla auringonlaskun jälkeen.

22.12.2019 Talvipäivänseisaus. Pohjoisella pallonpuoliskolla yö on pisimmillään.

23.12.2019 Kapea kuunsirppi ja Mars näkyvät kaakkoisella aamutaivaalla.

Tässä mainittujen havainto- ja kuvauskohteiden lisäksi kannattaa muistaa myös kullekin vuodenajalle tyypilliset ilmakehän havaintokohteet (esim. halot, kangastukset ym.) ja meteoriparvet.

Syksyn taivaanilmiöitä

Sunnuntaina 23.9. klo 4:54 on syyspäiväntasaus, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle taivaalle. Syyspäiväntasauksen aikaan päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla.

Kiertolaisestamme Kuusta voisi mainita sen, että täysikuu on yöllä 24./25.9. Planeetoista Mars, Uranus ja Neptunus näkyvät yötaivaalla. Jupiter ja Saturnus ovat iltataivaalla.

Syksylle tyypillisiä ilmakehän ilmiöitä ovat sateenkaaret, erilaiset sumuilmiöt (glooriat, kehät, sumukaaret). Ilmojen viilentyessä, mutta vesien pysyessä vielä lämpiminä, suurten vesialueiden yllä saattaa näkyä kangastuksia.

Osittainen auringonpimennys lauantaina 11.8.2018

Suomessa näkyy lauantaina 11.8. puolenpäivän tietämillä osittainen auringonpimennys, jolloin Auringon kiekosta peittyy Kuun taakse noin 5-30 %. Siperian pohjoisosissa Auringosta peittyy jopa lähemmäs 75%.

Siten Suomessa pimennys näkyy suurimmillaan Utsjoella, jossa Auringosta peittyy 31%, ja kesto on tunti 32 minuuttia. Maarianhaminassa Auringosta peittyy ainoastaan 7% ja pimennyksen kesto on 49 minuuttia. Pimennys on hyvin havaittavissa, sillä se tapahtuu Auringon ollessa korkealla keskipäivän aikaan.

Kannattaa muistaa, että auringonpimennystä havaittaessa Auringon kirkas hehku himmennettävä. Parhaiten se käy tarkoitusta varten valmistetulla AstroSolar-kalvolla. Kalvosta tehty maski asetetaan kaukoputken aukon, kiikarin tai kameran linssien eteen, jolloin pimennystä voidaan turvallisesti tarkkailla. Pelkällä kalvolla auringonpimennystä voidaan havaita paljain silmin, kuten myös vahvuusmerkinnällä 13 varustetun hitsauslasin läpi.

Auringonpimennyksen kulku Suomessa

paikka alku kork. maksimi kork. % loppu kork.
Kilpisjärvi 11.31.48 32 12.15.44 34 28 13.00.09 36
Utsjoki 11.34.54 33 12.20.42 35 31 13.06.47 35
Sodankylä 11.36.57 35 12.20.03 37 26 13.03.30 38
Oulu 11.39.23 37 12.18.48 39 20 12.58.32 40
Vaasa 11.40.14 38 12.14.28 40 14 12.49.06 41
Jyväskylä 11.45.10 40 12.18.46 42 13 12.52.39 43
Joensuu 11.47.06 41 12.23.28 42 16 13.00.01 42
Maarianhamina 11.47.33 40 12.11.48 42 7 12.36.18 43
Helsinki 11.51.01 42 12.17.47 43 8 12.44.45 44

Osittainen auringonpimennys 31.5.2003 Seinäjoella
Osittainen auringonpimennys 31.5.2003 Seinäjoella