Tärpit vuodelle 2019 – poimintoja Tähdet 2019 -vuosikirjasta

Tähdet 2019 vuosikirja ilmestyi

Ursan vuosikirja Tähdet 2019 on ilmestynyt. Vuodelta 2019 kannattaa pistää muistiin erityisesti seuraavat havaintokohteet ja muut tapahtumat taivaalla (useimmat mainituista tapahtumista ovat sellaisia, että niitä pystyy ja kannattaa myös valokuvata jopa pelkällä kameraoptiikalla):

21.1.2019 Täydellinen kuunpimennys aamuyöllä, joka näkyy Suomessa lähes kokonaan. Maanantaina 21.1. aamuyöllä näkyy täydellinen kuunpimennys, joka on Suomessa hyvin havaittavissa. Pohjois-Suomessa pimennys näkyy kokonaan ja Etelä-Suomessa ainoastaan puolivarjosta poistuminen jää näkymättä. Koko pimennys kestää 5 tuntia 12 minuuttia. Puolivarjopimennys alkaa klo 4:36, osittainen vaihe klo 5:34, täydellinen vaihe klo 6:41 ja syvimmillään täydellinen vaihe on klo 7:12. Täydellinen vaihe päättyy klo 7:43, osittainen vaihe päättyy klo 8:51 (Kuu laskee Helsingissä klo 9:13) ja puolivarjopimennys päättyy klo 9:48 (Oulussa Kuu laskee klo 10:02). Seinäjoen korkeudella Kuu laskee suunnilleen klo 9:35-9:40 paikkeilla, eli periaatteessa aivan viimeiset minuutit jäävät näkemättä.

22.1.2019 Venuksen ja Jupiterin kohtaaminen aamutaivaalla. Venus ja Jupiter ovat lähekkäin aamutaivaalla 18.-27.1., ja lähimmillään planeetat ovat aamulla 22.1.

12.-13.2.2019 Mars ja Uranus ovat lähekkäin lounaisella iltataivaalla. Välimatka noin 1° eli kaksi Kuun läpimittaa.

15.2.-6.3.2019 Merkurius näkyy länsilounaisella iltataivaalla noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Suurin itäinen elongaatio on 27.2., jolloin Merkuriuksen etäisyys Auringosta on 18°.

20.3.2019 Kevätpäiväntasaus eli Aurinko siirtyy eteläiseltä taivaalta pohjoiselle. Yö ja päivä ovat suunnilleen yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla.

10.4.2019 Utsjoella viimeinen pimeä yö (eli Aurinko ei laske alle 12° horisontin alapuolelle). Oulun korkeudella tämä tapahtuu 24.4. ja Seinäjoen korkeudella 31.4.

21.5.2019 Kuu ja Jupiter ovat lähekkäin.

19.6.2019 Saturnus ja vähenevä Kuu ovat lähekkäin aamuyön taivaalla.

21.6.2019 Kesäpäivänseisaus eli päivä on pisimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla.

16./17.7.2019 Osittainen kuunpimennys, joka näkyy parhaiten Etelä-Suomessa johtuen Kuun matalasta sijainnista. Puolivarjopimennys alkaa klo 21:44 (Kuu nousee Helsingissä klo 22:20), osittainen vaihe alkaa klo 23:02 (Kuu nousee Oulussa klo 23:25), ja pimennys on syvimmillään klo 00:31. Osittainen vaihe päättyy klo 2:00 ja puolivarjopimennys klo 3:18 (Oulussa Kuu laskee klo 3:35).

11.-12.8.2019 Kuu ja Saturnus ovat lähekkäin illalla.

5.-6.9.2019 Jupiter ja Kuu ovat lähekkäin iltahämärän aikaan hyvin matalalla etelälounaisella taivaalla.

23.9.2019 Syyspäiväntasaus. Yö ja päivä ovat suunnilleen samanpituisia kaikkialla maapallolla.

27.10.2019 Hyvin kapea kuunsirppi näkyy itäisellä aamutaivaalla ennen auringonnousua.

11.11.2019 Merkuriuksen ylikulku Auringon pinnan yli. Ylikulun alku näkyy Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. Loppu näkyy Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Tyynellä valtamerellä Hawaijille ja Uuteen-Seelantiin saakka. Suomessa Merkuriuksen reuna koskettaa Auringon itäreunaa klo 14:35, jolloin Aurinko on etelälounaisella taivaalla Etelä-Suomessa 7° ja Oulun pohjoispuolella alle 3° korkeudella. Kokonaan Auringon kiekon edessä Merkurius on klo 14:37. Ylikulun näkyminen päättyy Suomessa Auringon laskiessa klo 14:54-16:20, pisimpään tapahtumaa voi havaita Ahvenanmaalla. Tyynellä valtamerellä ylikulku päättyy klo 20:04 Merkuriuksen poistuessa Auringon kiekon edestä, joten matkailijoiden kannattaa tämä ottaa huomioon matkasuunnitelmia tehdessään. Hyvä havaintoväline on Nikon Coolpix P900 tai P1000 -superzoomkamera varustettuna aurinkosuotimella. Seuraava Merkuriuksen ylikulku Suomessa näkyy vasta 13.11.2032.

24.11.2019 Mars ja kapea kuunsirppi ovat lähekkäin kaakkoisella aamutaivaalla.

25.11.2019 Merkurius ja hyvin kapea kuunsirppi ovat lähekkäin itäkaakkoisella aamutaivaalla ennen auringonnousua.

28.11.2019 Hyvin kapea kasvava kuunsirppi, Venus ja Jupiter näkyvät matalalla etelälounaisella iltataivaalla auringonlaskun jälkeen.

22.12.2019 Talvipäivänseisaus. Pohjoisella pallonpuoliskolla yö on pisimmillään.

23.12.2019 Kapea kuunsirppi ja Mars näkyvät kaakkoisella aamutaivaalla.

Tässä mainittujen havainto- ja kuvauskohteiden lisäksi kannattaa muistaa myös kullekin vuodenajalle tyypilliset ilmakehän havaintokohteet (esim. halot, kangastukset ym.) ja meteoriparvet.

Syksyn taivaanilmiöitä

Sunnuntaina 23.9. klo 4:54 on syyspäiväntasaus, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle taivaalle. Syyspäiväntasauksen aikaan päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla.

Kiertolaisestamme Kuusta voisi mainita sen, että täysikuu on yöllä 24./25.9. Planeetoista Mars, Uranus ja Neptunus näkyvät yötaivaalla. Jupiter ja Saturnus ovat iltataivaalla.

Syksylle tyypillisiä ilmakehän ilmiöitä ovat sateenkaaret, erilaiset sumuilmiöt (glooriat, kehät, sumukaaret). Ilmojen viilentyessä, mutta vesien pysyessä vielä lämpiminä, suurten vesialueiden yllä saattaa näkyä kangastuksia.

Osittainen auringonpimennys lauantaina 11.8.2018

Suomessa näkyy lauantaina 11.8. puolenpäivän tietämillä osittainen auringonpimennys, jolloin Auringon kiekosta peittyy Kuun taakse noin 5-30 %. Siperian pohjoisosissa Auringosta peittyy jopa lähemmäs 75%.

Siten Suomessa pimennys näkyy suurimmillaan Utsjoella, jossa Auringosta peittyy 31%, ja kesto on tunti 32 minuuttia. Maarianhaminassa Auringosta peittyy ainoastaan 7% ja pimennyksen kesto on 49 minuuttia. Pimennys on hyvin havaittavissa, sillä se tapahtuu Auringon ollessa korkealla keskipäivän aikaan.

Kannattaa muistaa, että auringonpimennystä havaittaessa Auringon kirkas hehku himmennettävä. Parhaiten se käy tarkoitusta varten valmistetulla AstroSolar-kalvolla. Kalvosta tehty maski asetetaan kaukoputken aukon, kiikarin tai kameran linssien eteen, jolloin pimennystä voidaan turvallisesti tarkkailla. Pelkällä kalvolla auringonpimennystä voidaan havaita paljain silmin, kuten myös vahvuusmerkinnällä 13 varustetun hitsauslasin läpi.

Auringonpimennyksen kulku Suomessa

paikka alku kork. maksimi kork. % loppu kork.
Kilpisjärvi 11.31.48 32 12.15.44 34 28 13.00.09 36
Utsjoki 11.34.54 33 12.20.42 35 31 13.06.47 35
Sodankylä 11.36.57 35 12.20.03 37 26 13.03.30 38
Oulu 11.39.23 37 12.18.48 39 20 12.58.32 40
Vaasa 11.40.14 38 12.14.28 40 14 12.49.06 41
Jyväskylä 11.45.10 40 12.18.46 42 13 12.52.39 43
Joensuu 11.47.06 41 12.23.28 42 16 13.00.01 42
Maarianhamina 11.47.33 40 12.11.48 42 7 12.36.18 43
Helsinki 11.51.01 42 12.17.47 43 8 12.44.45 44
Osittainen auringonpimennys 31.5.2003 Seinäjoella
Osittainen auringonpimennys 31.5.2003 Seinäjoella

Männyn kukinta alkamassa

Maanantaina 21.5.2018 oli jo varhain aamulla Auringon noustessa nähtävissä ensimmäisiä merkkejä siitä, että männyn kukinta on alkamassa Pohjanmaankin korkeudella. Tuolloin Auringon ympärillä näkyi soikea siitepölykehä, jonka molemmilla sivuilla sekä ylä- ja alapuolella oli kirkastumat, kuten männyn siitepölykehissä tapaa olla. Alkuillasta tähän saatiin sitten jo valokuvienkin muodossa vahvistus, joten lähiaikoina kannattaa kameraa kuljettaa jälleen mukana.

Männyn siitepölykehä Ilmajoella 21.5.2018 klo 17:55. Canon EOS 70D, Sigma DC 18-250mm OS HSM (@50mm) -objektiivi, ISO 100, f/11, 1/3200s (RAW-kuvaus). Kuva: © 2018 Marko Myllyniemi.

Kuvausvinkeiksi kannattaa oikeastaan antaa, että järjestelmäkamera on tietysti paras vaihtoehto tai ainakin sellainen kamera, jossa valotusarvoja pystyy säätämään myös käsin ja joka pystyy RAW-muotoiseen kuvaukseen (RAW-kuvat helpottavat huomattavasti jälkikäsittelyä).

Sopivat  valotusarvot riippuvat pitkälti kamerasta, mutta esimerkiksi Canonin järjestelmäkameralla hyväksi on osoittautunut ISO100 ja valotusten haarukointi välillä 1/2500-1/8000s, joista voi sitten valita osuneimmat kuvat.

Aurinko on hyvä saada jokin sellaisen esteen taakse, että se juuri ja juuri peittyy. Sellaiseksi käy esimerkiksi sopivalla etäisyydellä oleva lyhtypylväs, savupiippu, katonharja tai lipputanko. Tai jopa maahan pystyyn lyöty harjanvarsi tai heinäseiväs.

Kannattaa huomioida, että halokuvaukseen tehdyt auringonpeittäjät peittävät tässä tapauksessa yleensä liiankin paljon (kun niitä yleensä käytetään laajakulmaobjektiivien kanssa), joten niistä ei siitepölykehien kuvaamisessa ole juurikaan hyötyä.