Eläinratavalo nyt parhaimmillaan

Eläinratavalo aiheutuu aurinkokunnan tasossa eli ekliptikalla olevista lukemattomista planeettainvälisistä pölyhiukkasista, jotka heijastavat auringonvaloa. Ilmiö on havaittavissa auringonlaskun jälkeen tai ennen auringonnousua, jolloin se näkyy horisontista ekliptikaa pitkin nousevana kiilaa muistuttavana kajona, joka kirkastuu horisonttia kohti.

Aikaisemmin on yleisesti luultu, että eläinratavalo olisi lähinnä eteläisten leveyspiirien juttu ja että se ei näkyisi Suomessa, mutta viime vuosina yhä useampi havaitsija on onnistunut kuvaamaan ilmiön näkymisen myös meidän leveyksillämme.

Parhaiten eläinratavalo näkyy meillä kevättalven iltoina, jolloin eläinrata on iltahämärän aikaan mahdollisimman suuressa kulmassa horisonttiin nähden. Parasta havaintoaikaa onkin kevätpäiväntasauksen molemmin puolin, sillä eläinradan ja havaintopaikkakunnan horisontin välinen kulma on tuolloin suurimmillaan.

Vastaavasti syksyllä eläinratavalo näkyy aamuisin, mutta tuolloin havaintokelit eivät välttämättä ole niin hyvät kuin keväisin, minkä lisäksi vuorokaudenaika ei havaitsijan kannalta välttämättä ole kovin otollinen.

Lienee myöskin aikalailla selvää, että eläinratavalon havaintopaikan tulee olla valosaasteeton – mielellään myöskään horisontissa ei saisi olla korkealle kajastavia valosaasteen lähteitä (kaukaisia taajamia esimerkiksi). Parhaimpina kuvauspaikkoina Suomessa voikin pitää rannikkoseutuja ja saaristoa, sillä merellä harvemmin on häiritseviä valosaastelähteitä.

Myöskään Kuun vaihe ei saisi olla kovin suuri, sillä kuunvalo haittaa yhtä lailla eläinratavalon havaitsemista. Taivaan olisi oltava pilvetön, etenkin kuvaussuunnalla.

Parhaiten eläinratavalo näkyy noin puolitoista-kaksi ja puoli tuntia auringonlaskun jälkeen (tai ennen auringonnousua syksyllä), mihin aikaikkunaan kuvaaminen kannattaa ajoittaa.

Eläinratavalon kuvaamisessa käytetty optiikka tulisi olla mahdollisimman laajakulmainen ja valovoimainen. Kuvaamisessa käytettävä ISO-arvo kannattaa asettaa 800-3200:n välille ja valotusaika noin 10-30 sekuntia. Eli vähän kuin olisi kuvaamassa maisematähtikuvia tai Linnunrataa.

Eipä muuta kuin yrittämään ja muistakaa, että havainnot kuvineen kannattaa raportoida Taivaanvahdissa.

Täydellinen kuunpimennys 27./28.7.2018

Täydellinen kuunpimennys näkyy Heinäkuun 27./28. päivien välisenä yönä. Pimennys sinänsä näkyy hyvin, mutta Kuu on varsin matalalla horisontissa – Helsingissä syvimmän vaiheen aikaan Kuu on vain 6° ja Oulussa vain 2° korkeudella horisontista. Aivan pohjoisimmassa Suomessa Kuu ei ole täydellisen vaiheen aikaan edes vielä noussut.

Pimennys näkyykin parhaiten Etelä-Suomessa ja kehnointen Utsjoella, missä Kuu vain käväisee horisontin yläpuolella.

Kuunpimennys kestää useampia tunteja, joten sitä voi seurata niin paljain silmin, kiikarilla, kaukoputkella kuin kamerallakin vallan mainiosti. Täysin pimentynyt Kuu on punertava johtuen Maan ilmakehästä taittuneesta Auringon valosta, joka valaisee Kuuta.

Pimennyksen kulku yöllä 27/28.7. on seuraavanlainen:

Puolivarjopimennys alkaa klo 20.15
Osittainen vaihe alkaa klo 21.24

Kuu nousee Helsingissä klo 21.52
Aurinko laskee Helsingissä klo 22.03
Täydellinen vaihe alkaa klo 22.30
Kuu nousee Oulussa klo 22.37
Aurinko laskee Oulussa klo 22.51
*Pimennys syvimmillään klo 23.22*
Kuu nousee Utsjoella klo 0.00
Täydellinen vaihe päättyy klo 0.13
Osittainen vaihe päättyy klo 1.19
Puolivarjopimennys päättyy klo 2.29

Kuunpimennys Seinäjoella Sahannevan observatoriolla 4.3.2007 klo 1:21

Kevät on haloilmiöiden kulta-aikaa

Kevättalvi ja kevät ovat tunnetusti haloilmiöiden kulta-aikaa. Vaikka sääennusteiden mukaan keli olisikin pilvinen, kannattaa ilmakehän valo- ja väri-ilmiöistä kiinnostuneen tähtiharrastajan kuitenkin pitää huoli siitä, että matkassa on mukana edes jonkinlainen laadukas kamera, sillä keli saattaa hyvinkin yllättää.

Esimerkiksi sunnuntaiksi 4.3.2018 oli ennustettu aikalailla pilvistä keliä koko päiväksi, mutta siitä huolimatta Aurinko paistoi koko päivän ohuen yläpilvisyyden läpi luoden taivaalle varsin kirkkaan halonäytelmän.

Kannattaa siis varautua siihen, että vaikka sääennusteessa ennustettaisiinkin päivän olevan täysin pilvinen, siitä huolimatta Aurinko saattaa näkyä ja luoda näyttäviä haloilmiöitä yläpilvisyyteen. Eli kamera mukaan ja muistakaahan raportoida havaintonne Taivaanvahtiin.

22° rengas ja 22° ylläsivuavakaari Ilmajoella 4.3.2018 klo 14:27

Katsaus kuluneeseen vuoteen

Ursan Taivaanvahti-havaintojärjestelmä.

Vuosi on vaihtumassa jälleen kerran pilvisissä merkeissä, mikä sinänsä ei ole mikään yllätys aikaisempien vuosien säätilaan verrattuna. Vuosi 2017 oli edeltäjiensä tapaan melko pilvinen, vaikka selkeitä öitä (129 yötä) olikin jokunen enemmän kuin 2016 (123 yötä).

Kaikesta säänhaltijoiden vastustuksesta huolimatta Lakeuden Ursan jäsenet tekivät ja raportoivat Taivaanvahtiin vuoden 2017 aikana 493 havaintoa, mikä tarkoittaa keskimäärin 1,3 havaintoa päivää kohden.

Vuoden 2018 tavoitteeksi voitaisiinkin asettaa Taivaanvahtiin raportoidun havaintomäärän tuplaaminen, mikä tavoitteen saavuttaminen tosin edellyttää Lakeuden Ursalaisilta aktiivista raittiissa ulkoilmassa oleilua.

Lakeuden Ursa kiittää jäsenistöään ja tukijoitaan kuluneesta vuodesta sekä toivottaa Tähtikirkasta Uutta Vuotta 2018!