Normaaliaika 27.10. ja loppukuun tärpit

Sunnuntaina 27.10. klo 4 siirrytään kesäajasta normaaliaikaan, jolloin kelloja siirretään tunti taaksepäin. Samana aamuna voi ihailla hyvin kapeaa kuunsirppiä, joka löytyy itäiseltä taivaalta Neitsyen tähdistöstä. Myös planeetta Mars on lähellä kuunsirppiä aamuhämärän aikaan 27.10.

Uranus puolestaan on oppositiossa 28.10. eli se nousee Auringon laskiessa ja laskee Auringon noustessa. Uranus on Oinaan tähdistössä, ja se löytyy jo kiikarilla. Kaukoputkella katsottaessa Uranus näyttäytyy pienenä vihertävänä levynä. Etelä-Suomessa Uranus on miltei 42° korkeudella.

Mikäli matka suuntautuu meren tai muun suuren vesialueen rantaan, kannattaa kamera ottaa mukaan, sillä vesien ollessa vielä melko lämpimiä on laajojen vesialueiden yllä mahdollisuus nähdä kangastuksia ilmojen viiletessä.

Eläinratavalo nyt parhaimmillaan

Eläinratavalo aiheutuu aurinkokunnan tasossa eli ekliptikalla olevista lukemattomista planeettainvälisistä pölyhiukkasista, jotka heijastavat auringonvaloa. Ilmiö on havaittavissa auringonlaskun jälkeen tai ennen auringonnousua, jolloin se näkyy horisontista ekliptikaa pitkin nousevana kiilaa muistuttavana kajona, joka kirkastuu horisonttia kohti.

Aikaisemmin on yleisesti luultu, että eläinratavalo olisi lähinnä eteläisten leveyspiirien juttu ja että se ei näkyisi Suomessa, mutta viime vuosina yhä useampi havaitsija on onnistunut kuvaamaan ilmiön näkymisen myös meidän leveyksillämme.

Parhaiten eläinratavalo näkyy meillä kevättalven iltoina, jolloin eläinrata on iltahämärän aikaan mahdollisimman suuressa kulmassa horisonttiin nähden. Parasta havaintoaikaa onkin kevätpäiväntasauksen molemmin puolin, sillä eläinradan ja havaintopaikkakunnan horisontin välinen kulma on tuolloin suurimmillaan.

Vastaavasti syksyllä eläinratavalo näkyy aamuisin, mutta tuolloin havaintokelit eivät välttämättä ole niin hyvät kuin keväisin, minkä lisäksi vuorokaudenaika ei havaitsijan kannalta välttämättä ole kovin otollinen.

Lienee myöskin aikalailla selvää, että eläinratavalon havaintopaikan tulee olla valosaasteeton – mielellään myöskään horisontissa ei saisi olla korkealle kajastavia valosaasteen lähteitä (kaukaisia taajamia esimerkiksi). Parhaimpina kuvauspaikkoina Suomessa voikin pitää rannikkoseutuja ja saaristoa, sillä merellä harvemmin on häiritseviä valosaastelähteitä.

Myöskään Kuun vaihe ei saisi olla kovin suuri, sillä kuunvalo haittaa yhtä lailla eläinratavalon havaitsemista. Taivaan olisi oltava pilvetön, etenkin kuvaussuunnalla.

Parhaiten eläinratavalo näkyy noin puolitoista-kaksi ja puoli tuntia auringonlaskun jälkeen (tai ennen auringonnousua syksyllä), mihin aikaikkunaan kuvaaminen kannattaa ajoittaa.

Eläinratavalon kuvaamisessa käytetty optiikka tulisi olla mahdollisimman laajakulmainen ja valovoimainen. Kuvaamisessa käytettävä ISO-arvo kannattaa asettaa 800-3200:n välille ja valotusaika noin 10-30 sekuntia. Eli vähän kuin olisi kuvaamassa maisematähtikuvia tai Linnunrataa.

Eipä muuta kuin yrittämään ja muistakaa, että havainnot kuvineen kannattaa raportoida Taivaanvahdissa.

Joulukuun tähtitaivaalla näkyy komeetta

Joulukuu on vuoden pimeintä aikaa niin päivän pituuden kuin keskimääräisen pilvisyyden mukaan mittattuna.

Joulukuun aikana pimeän ajan pituus vaihtelee hyvin vain vähän, sillä Etelä-Suomessa pimeää on suunnilleen 14 tuntia, kun taas Utsjoella vaihtelu on 15,5:sta tunnista reiluun 16 tuntiin. Utsjoella Aurinko ei nouse koko joulukuun aikana.

Talvipäivänseisaus on lauantaina 22.12. klo 0.23, jolloin Aurinko on Suomesta katsottuna alimmillaan Jousimiehen tähdistössä ja 23 astetta taivaanpallon ekvaattorin eteläpuolella. Päivä on lyhimmillään ja yö pisimmillään Pohjoisella pallonpuoliskolla. Etelä-Suomessa Aurinko nousee keskipäivällä etelässä ollessaan vain 7 asteen ja Oulussa 2 asteen korkeudelle. Kuun läpimitta on noin puoli astetta. Utsjoella Aurinko on keskipäivällä pari astetta horisontin alapuolella.

Vuoden vaihtuessa päivä on ehtinyt pidentyä jo 11 minuutilla Pohjanmaan korkeudella.

Joulun vietäjien kulkua valaisee taivaalta loistava täysikuu, joka on yöllä 22./23.12. Kuu on tuolloin Orionin tähdistön pohjoisosassa, mutta siirtyy aamuyöllä (23.12.) Härän tähdistöön. Etelä-Suomessa Kuu kohoaa 50° korkeudelle.

Joulukuussa taivaalle tähyäjiä ihastuttaa myös komeetta 46P/Wirtanen, joka nousee joulukuun aikana korkeammalle Suomen taivaalla Eridanuksesta Härän ja Ajomiehen kautta Ilvekseen. 46P/Wirtasen lasketaan olevan kirkkaimmillaan juuri ennen joulua, joskin harmillisesti täysikuu on samaan aikaan, 22.12., ja lisäksi se kumottaa taivaalla samalla suunnalla kuin Wirtanen. Komeettaa kannattaakin sen vuoksi tähyillä jo joulukuun puolivälissä ja uudelleen viimeisellä viikolla ja tammikuussa.

Tarkempia tietoja 46P/Wirtasen näkymisestä löytyy Ursan lehdistötiedotteesta. On mahdollista, että komeetta kirkastuu paljain silmin havaittavaksi, mutta yhtä todennäköistä on, että se jää himmeämmäksi.

Ja muistakaahan poimia talteen tärpit vuoden 2019 tähtitaivaalla näkyvistä tapahtumista!

Tärpit vuodelle 2019 – poimintoja Tähdet 2019 -vuosikirjasta

Tähdet 2019 vuosikirja ilmestyi

Ursan vuosikirja Tähdet 2019 on ilmestynyt. Vuodelta 2019 kannattaa pistää muistiin erityisesti seuraavat havaintokohteet ja muut tapahtumat taivaalla (useimmat mainituista tapahtumista ovat sellaisia, että niitä pystyy ja kannattaa myös valokuvata jopa pelkällä kameraoptiikalla):

21.1.2019 Täydellinen kuunpimennys aamuyöllä, joka näkyy Suomessa lähes kokonaan. Maanantaina 21.1. aamuyöllä näkyy täydellinen kuunpimennys, joka on Suomessa hyvin havaittavissa. Pohjois-Suomessa pimennys näkyy kokonaan ja Etelä-Suomessa ainoastaan puolivarjosta poistuminen jää näkymättä. Koko pimennys kestää 5 tuntia 12 minuuttia. Puolivarjopimennys alkaa klo 4:36, osittainen vaihe klo 5:34, täydellinen vaihe klo 6:41 ja syvimmillään täydellinen vaihe on klo 7:12. Täydellinen vaihe päättyy klo 7:43, osittainen vaihe päättyy klo 8:51 (Kuu laskee Helsingissä klo 9:13) ja puolivarjopimennys päättyy klo 9:48 (Oulussa Kuu laskee klo 10:02). Seinäjoen korkeudella Kuu laskee suunnilleen klo 9:35-9:40 paikkeilla, eli periaatteessa aivan viimeiset minuutit jäävät näkemättä.

22.1.2019 Venuksen ja Jupiterin kohtaaminen aamutaivaalla. Venus ja Jupiter ovat lähekkäin aamutaivaalla 18.-27.1., ja lähimmillään planeetat ovat aamulla 22.1.

12.-13.2.2019 Mars ja Uranus ovat lähekkäin lounaisella iltataivaalla. Välimatka noin 1° eli kaksi Kuun läpimittaa.

15.2.-6.3.2019 Merkurius näkyy länsilounaisella iltataivaalla noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Suurin itäinen elongaatio on 27.2., jolloin Merkuriuksen etäisyys Auringosta on 18°.

20.3.2019 Kevätpäiväntasaus eli Aurinko siirtyy eteläiseltä taivaalta pohjoiselle. Yö ja päivä ovat suunnilleen yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla.

10.4.2019 Utsjoella viimeinen pimeä yö (eli Aurinko ei laske alle 12° horisontin alapuolelle). Oulun korkeudella tämä tapahtuu 24.4. ja Seinäjoen korkeudella 31.4.

21.5.2019 Kuu ja Jupiter ovat lähekkäin.

19.6.2019 Saturnus ja vähenevä Kuu ovat lähekkäin aamuyön taivaalla.

21.6.2019 Kesäpäivänseisaus eli päivä on pisimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla.

16./17.7.2019 Osittainen kuunpimennys, joka näkyy parhaiten Etelä-Suomessa johtuen Kuun matalasta sijainnista. Puolivarjopimennys alkaa klo 21:44 (Kuu nousee Helsingissä klo 22:20), osittainen vaihe alkaa klo 23:02 (Kuu nousee Oulussa klo 23:25), ja pimennys on syvimmillään klo 00:31. Osittainen vaihe päättyy klo 2:00 ja puolivarjopimennys klo 3:18 (Oulussa Kuu laskee klo 3:35).

11.-12.8.2019 Kuu ja Saturnus ovat lähekkäin illalla.

5.-6.9.2019 Jupiter ja Kuu ovat lähekkäin iltahämärän aikaan hyvin matalalla etelälounaisella taivaalla.

23.9.2019 Syyspäiväntasaus. Yö ja päivä ovat suunnilleen samanpituisia kaikkialla maapallolla.

27.10.2019 Hyvin kapea kuunsirppi näkyy itäisellä aamutaivaalla ennen auringonnousua.

11.11.2019 Merkuriuksen ylikulku Auringon pinnan yli. Ylikulun alku näkyy Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. Loppu näkyy Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Tyynellä valtamerellä Hawaijille ja Uuteen-Seelantiin saakka. Suomessa Merkuriuksen reuna koskettaa Auringon itäreunaa klo 14:35, jolloin Aurinko on etelälounaisella taivaalla Etelä-Suomessa 7° ja Oulun pohjoispuolella alle 3° korkeudella. Kokonaan Auringon kiekon edessä Merkurius on klo 14:37. Ylikulun näkyminen päättyy Suomessa Auringon laskiessa klo 14:54-16:20, pisimpään tapahtumaa voi havaita Ahvenanmaalla. Tyynellä valtamerellä ylikulku päättyy klo 20:04 Merkuriuksen poistuessa Auringon kiekon edestä, joten matkailijoiden kannattaa tämä ottaa huomioon matkasuunnitelmia tehdessään. Hyvä havaintoväline on Nikon Coolpix P900 tai P1000 -superzoomkamera varustettuna aurinkosuotimella. Seuraava Merkuriuksen ylikulku Suomessa näkyy vasta 13.11.2032.

24.11.2019 Mars ja kapea kuunsirppi ovat lähekkäin kaakkoisella aamutaivaalla.

25.11.2019 Merkurius ja hyvin kapea kuunsirppi ovat lähekkäin itäkaakkoisella aamutaivaalla ennen auringonnousua.

28.11.2019 Hyvin kapea kasvava kuunsirppi, Venus ja Jupiter näkyvät matalalla etelälounaisella iltataivaalla auringonlaskun jälkeen.

22.12.2019 Talvipäivänseisaus. Pohjoisella pallonpuoliskolla yö on pisimmillään.

23.12.2019 Kapea kuunsirppi ja Mars näkyvät kaakkoisella aamutaivaalla.

Tässä mainittujen havainto- ja kuvauskohteiden lisäksi kannattaa muistaa myös kullekin vuodenajalle tyypilliset ilmakehän havaintokohteet (esim. halot, kangastukset ym.) ja meteoriparvet.

Syksyn taivaanilmiöitä

Sunnuntaina 23.9. klo 4:54 on syyspäiväntasaus, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle taivaalle. Syyspäiväntasauksen aikaan päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla.

Kiertolaisestamme Kuusta voisi mainita sen, että täysikuu on yöllä 24./25.9. Planeetoista Mars, Uranus ja Neptunus näkyvät yötaivaalla. Jupiter ja Saturnus ovat iltataivaalla.

Syksylle tyypillisiä ilmakehän ilmiöitä ovat sateenkaaret, erilaiset sumuilmiöt (glooriat, kehät, sumukaaret). Ilmojen viilentyessä, mutta vesien pysyessä vielä lämpiminä, suurten vesialueiden yllä saattaa näkyä kangastuksia.

Valaisevien yöpilvien kausi alkoi

Valaisevien yöpilvien kausi alkoi Pohjanmaan maakuntienkin korkeudella. Valaisevat yöpilvet näkyvät heinäkuisella yötaivaalla vaaleina kuitumaisina, väriltään valkeina tai sinertävinä pilvinä. Ne muistuttavat untuvapilviä, mutta esiintyvät noin 82 kilometrin korkeudessa ylemmässä ilmakehässä mesopaussi-kerroksessa. Pilvet saavat valonsa Auringosta, vaikka maanpinta on varjossa ja hämärä.

Valaisevia yöpilviä Ilmajoella 10.7.2018 klo 01:00