Poimintoja 2021 tähtitaivaalta

Tähtiharrastusvuosi 2021 alkaa näyttävästi Kvadrantidien tähdenlentoparven merkeissä. Kvadrantidit ovat yksi vuoden parhaimmista tähdenlentoparvista, sillä hyvissä olosuhteissa voi nähdä jopa yli 60 tähdenlentoa tunnissa maksimin aikaan. Parveen kuuluvia meteoreja viuhahtelee taivaalla vuodenvaihteen molemmin puolin 28.12.–12.1. maksimin ollessa 3.1.

Aurinko osoitti loppuvuodesta 2020 hienoisia heräilemisen merkkejä pitkän minimin jälkeen, joten on odotettavissa, että pilkkujen määrä kasvaa tänä vuonna edelleen. Tästä seuraa myös erilaisten auringonpurkausten lisääntyminen ja mahdollisuus revontulien näkymiseen aina eteläisintä Suomea myöten.

Planeetat

Planeetoista Mars on näkynyt lokakuun 2020 opposition jälkeen hyvin iltataivaalla ja hyvä näkyvyys jatkuu vielä alkuvuodestakin. Parhaimmillaan Marsin korkeus on etelähorisontista 55 astetta. Kevään edetessä Mars himmenee ja se lopulta elokuussa se katoaa Auringon loisteeseen.

Jupiter ilmaantuu aamutaivaalle vasta maaliskuussa, joskin se on varsin matalalla. Oppositiossa Jupiter on 20.8., jolloin planeetta on parhaimmillaan noin 16 asteen korkeudella. Loppuvuodesta Jupiter näkyy iltataivaalla.

Saturnusta koskevat aika pitkälti samat sanat kuin Jupiteriakin, sillä Saturnus ilmaantuu aamutaivaalle myöskin maaliskuussa, mutta se on vielä matalammalla kuin Jupiter, 2.8. sattuvan oppositionsa aikaan vain hieman yli 10 asteen korkeudella.

Tähdenlentoparvet

Alkuvuoden Kvadrantidien jälkeen seuraava merkittävä tähdenlentoparvi on elokuinen Perseidit, joka kuuluu eräisiin vuoden parhaimmista ja tuotteliaimmista tähdenlentoparvista. Perseidejä näkyy 17.7.–24.8. välisenä aikana, eniten kuitenkin 10.–14.8., maksimin ollessa tänä vuonna 12./13.8. välisenä yönä. Hyvissä olosuhteissa voi nähdä jopa 60 tähdenlentoa tunnissa. Kuu ei tänä vuonna haittaa havaintoja, sillä ensimmäinen neljännes on 15.8.

Lokakuussa näkyvä Draconidien eli giacobinidien tähdenlentoparvi on normaalisti melko vaatimaton parvi, johon liittyviä meteoreja nähdään vain jokunen tunnissa, mutta noin 13 vuoden välein aktiivisuus kohoaa ja tähdenlentoja voidaan nähdä muutamia kymmeniä tunnissa. Edellinen kohonneen aktiivisuuden jakso oli 2018. Tänä vuonna draconideja nähdään 6.–10.10. maksimin ollessa 8.10. Kuusta ei ole haittaa, sillä uusikuu on 6.10.

Pimennykset

Vuoden 2021 aikana tapahtuvista neljästä pimennyksestä Suomessa on nähtävissä yksi auringonpimennys ja yksi kuunpimennys.

Näistä ensimmäinen, osittainen auringonpimennys näkyy 10.6., jolloin Auringosta peittyy etelärannikolla 40 % ja pohjoisimmassa Suomessa yli 60 %. Pimennys alkaa noin klo 12:45 (Joensuussa 12:58) ja päättyy klo 15:15 (Maarianhaminassa 15:08) eli paikkakunnasta riippuen alkamis- ja loppumisajoissa on noin vartin heitto suuntaan tai toiseen.

Osittainen kuunpimennys näkyy aamulla 19.11. Etelä-Suomessa Kuu laskee puolivarjovaiheen aikana. Pohjois-Suomessa Kuu painuu taivaanrannan taakse osittaisen pimennyksen alkuvaiheissa, mutta nousee uudelleen puolivarjopimennyksen ollessa vielä menossa. Puolivarjopimennys alkaa klo 8:02, osittainen pimennys alkaa klo 9:19, pimennys syvimmillään klo 11:03, osittainen pimennys päättyy klo 12:47 ja puolivarjopimennys päättyy klo 14:04.

Kuu laskee Helsingissä klo 8:24 ja Oulussa klo 9:09, Pohjanmaan korkeudella tämä tapahtunee noin klo 8:45. Utsjoki on tämän pimennyksen paras havaintopaikka, sillä siellä Kuu laskee klo 10:51 ja nousee uudelleen klo 13:09.

Ilmakehän ilmiöt

Alkuvuodelle tyypillisiä ilmakehän ilmiöitä ovat voimakkaiden läntisten ilmavirtausten myötä ennen auringonnousua tai auringonlaskun jälkeen näkyvät värikkäät ja usein kirkkaat helmiäispilvet. Voi myös olla, että taivaanranta hehkuu violetin ja oranssin eri sävyissä, jolloin kyse on helmiäisruskosta.

Pakkasten aikaan voi myös näkyä jääsumuhaloja, jotka voivat olla kirkkaita ja mukana saattaa näkyä hieman harvinaisempiakin muotoja. Kevään edetessä haloilmiöitä aiheuttaa enenevissä määrin ohut yläpilvisyys.

Kovilla pakkasilla voi jäätyneiden vesialueiden ja laajojen maa-alueiden yllä näkyä kangastuksia Auringon lämmittäessä ilmaa jäätyneen maan yllä.

Loppukeväästä Auringon ja Kuun ympärillä voidaan nähdä värikkäitä siitepölykehiä. Ensimmäiset siitepölykehät aiheuttaa koivu, jotka eivät ole tosin ihan niin näyttäviä kuin touko-kesäkuun vaihteessa näkyvät männyn aiheuttamat siitepölykehät.

Loppukesästä ja syksyllä puolestaan yleistyvät sateenkaaret, kun Aurinko paistaa matalalta sadepisaroihin. Myös erilaiset sumuilmiöt (esim. sumukaaret) ovat mahdollisia lämpötilojen vähitellen laskiessa ja aiheuttaessa aamusumuja.

Tasaus- ja seisauspäivät

Kevätpäiväntasaus on 20.3., jolloin Aurinko siirtyy eteläiseltä taivaanpuoliskolta taivaanpallon pohjoiselle puoliskolle. Kevätpäiväntasauksen aikoihin yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen samanpituisia.

Kesäpäivänseisaus puolestaan on 21.6., jolloin Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla korkeimmillaan ja päivä pisimmillään.

Syyspäiväntasaus on 22.9., jolloin Aurinko siirtyy pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle pallonpuoliskolle taivaalla. Talvipäivänseisaus on 21.12., jolloin Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla matalimmillaan taivaalla. Vastaavasti päivä on lyhyimmillään ja yö pisimmillään.

Talvipäivänseisaus ja planeettojen konjunktio ma 21.12.2020

Maanantaina 21.12.2020 on talvipäivänseisaus, jolloin Aurinko saavuttaa pohjoisella taivaalla matalimman pisteensä. Talvipäivänseisauksen aikaan päivä on lyhyimmillään ja yö pisimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla. Sodankylän pohjoispuolella Aurinko pysyttelee horisontin alapuolella. Etelä-Suomessa pimeää aikaa riittää yli 14 tuntia, Oulussa yli 15 tuntia ja Utsjoella yli 16 tuntia.

Uudenvuoden aattona Pohjanmaan korkeudella päivä on noin 2 minuuttia ja 13 sekuntia pidempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan. Nopeimmin päivän pituus kasvaa helmi-maaliskuussa.

Talvipäivänseisauksen lisäksi taivaalla on toinenkin mielenkiintoinen tapahtuma käynnissä, sillä tuolloin planeetat Jupiter ja Saturnus ovat taivaalla lähimmillään kuin kertaakaan lähes 400 vuoteen. Jupiter ohittaa Saturnuksen taivaalla keskimäärin 19,6 vuoden välein, mutta tavanomainen ohitusetäisyys taivaalla on noin yksi aste, eli noin viisi kertaa suurempi kuin tänä vuonna, sillä nyt planeettojen välinen etäisyys on ainoastaan kuusi kaariminuuttia, jolloin planeetat näyttävät lähes sulautuvan yhteen.

Edellisen kerran Jupiter ja Saturnus olivat näin lähekkäin taivaalla Kolmikymmenvuotisen sodan aikaan vuonna 1623. Planeettojen seuraavaa lähiohitusta ei tarvitse odottaa ihan näin kauan, sillä seuraavan kerran Jupiter ja Saturnus näkyvät näin lähekkäin vuonna 2080. Planeetat näkyvät matalalla etelälounaisella taivaalla, joten havaintopaikaksi kannattaa valita paikka, josta on hyvä näkyvyys matalalle horisonttiin. Tämän takia havaintoikkuna on myös melko lyhyt, joten planeettoja kannattaa alkaa etsiä melko pian auringonlaskun jälkeen, noin klo 16 tietämillä. Alle asteen päässä planeetat ovat toisistaan 13.–29. joulukuuta välisenä aikana.

Jupiter ja Saturnus Helsingin horisontin mukaan 21.12.2020 kello 16.30. Pohjoisempana planeetat näkyvät samaan aikaan matalammalla, mutta taivas on pimeämpi. Kuva Ursa / Veikko Mäkelä

Merkuriuksen ylikulku 11.11.2019

Maanantaina 11.11.2019 iltapäivällä Merkurius kulkee Maasta katsottuna Auringon kiekon editse. Ylikulun alkuvaiheet ovat havaittavissa Suomessa. 

Ylikulku alkaa klo 14:35, jolloin Merkurius siirtyy Auringon itäreunan eteen. Tuolloin Aurinko on etelälounaassa hyvin matalalla, Etelä-Suomessa Aurinko on ainoastaan 7° ja Oulussa 3° korkeudella. Utsjoella Aurinko ehtii laskea ennen ylikulun alkua.

Merkuriuksen ylikulun näkyminen päättyy Suomessa Auringon laskiessa eli havaintopaikan mukaan klo 14.54-16.20. Pisimpään ylikulkua voi seurata Ahvenanmaalla. 

Ylikulun havaitsemiseen vaaditaan kaukoputki tai kiikarit sekä erityinen AURINKOSUODIN (esim. AstroSolar -kalvo). Myös nk. superzoomkameralla, kuten Nikon Coolpix P900 ja P1000, ylikulkua pystyy seuraamaan ja kuvaamaan mainiosti (tällöinkin objektiivin edessä on käytettävä AURINKOSUODINTA).

Olipa havaintoväline sitten mikä hyvänsä, aurinkosuodin on oltava objektiivin tai putken ETEEN kiinnitettävää mallia. Halpaputkien okulaariin kiinnitettävät ”aurinkosuotimet” saattavat kuumuuden takia haljeta, ja päästää silmää vahingoittavan infrapunasäteilyn verkkokalvolle.

Kirjoitushetkellä sääennuste tosin ei lupaile Pohjanmaalle kovin kummoista havaintokeliä maanantai-iltapäivälle 11.11. Parhaimmat mahdollisuudet puolipilviseenkin keliin näyttäisivät olevan Vaasan seudulla ja Mustasaaren Raippaluodossa. Myös Turun suunnalla saattaa olla puolipilvistä.

Keskikesän juhlaa

Kesäkuussa päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla pisimmillään, ja kunnollista yötä ei Suomen korkeudella oikeastaan edes ole.

Jopa Etelä-Suomessa, missä yön pituus pyörii reilun viiden tunnin paikkeilla kesäkuussa, on yöllä ainoastaan hämärää. Pohjoisempana, missä yön pituus on lyhyempi, kuljetaan käytännössä iltaruskosta aamusarastukseen. Utsjoella Aurinko laskee seuraavan kerran vasta heinäkuun loppupuolella.

Tänä vuonna keskikesän juhla juhannus eli mittumaari on todella keskikesän juhla, sillä kesäpäivänseisaus osuu juuri perjantaille 21.6. Tarkka aika on klo 18.54, jolloin Aurinko on 23 astetta taivaanekvaattorin pohjoispuolella, mikä tarkoittaa, että Etelä-Suomessa se nousee etelässä 54 asteen ja Utsjoellakin 44 asteen korkeudelle horisontista.

Havaittavaa kesäksi

Auringon aktiivisuus on minimissä, joten auringonpilkkujenkin määrä on varsin vähäinen. Silloin tällöin kuitenkin saattaa yksittäisiä pilkkuja ja pilkkuryhmiä ilmaantua näkyviin, joiden liikettä Auringon pinnalla on ilo seurata. Muistathan, että Auringon katseleminen ja kuvaaminen vaatii aina asianmukaisen aurinkosuotimen.

22° rengas ja 22° ylläsivuava kaari Ilmajoella

Kesäkuukausina täysikuu on yleensä aika matalalla, kun taas vastaavasti muut kuunvaiheet ovat kuvaamista ajatellen korkealla (jossa on vähemmän ilmakehän lämpöväreilyä kuin lähempänä horisonttia).

Planeetoista Jupiter ja Saturnus ovat näkyvissä vaalealla kesäyön taivaalla. Jupiter näkyy koko yön, ja keskiyön aikaan se on näillä leveyksillä noin 6 asteen korkeudella. Saturnus puolestaan on hieman matalemmalla ja etelässä auringonnousun aikoihin.

Ensimmäiset valaisevat yöpilvet näkyvät kesäkuussa, ja parhaiten niitä näkyy Etelä-Suomessa, missä taivas on tummempi. Pohjanmaan korkeudella yöt tummuvat riittävästi suunnilleen heinäkuun puoliväliin mennessä.

Mikäli taivaalla on yläpilvisyyttä, yleensä voi myös varautua haloilmiöiden näkymiseen Auringon ympärillä.

Kulunut kesä on ukkosten suhteen ollut varsin kohtalainen ja mikäli kesä jatkuu samanlaisena, voinee olettaa, että saamme nauttia ukkosista jatkossakin kuluvan kesän aikana.

Lue myös Kesäkauden havaintovinkit.

Kuunpimennys ja planeettojen kohtaaminen

Jos maanantaina 21.1.2019 on selkeää, taivaalla näkyy täydellinen kuunpimennys aamuyöllä. Pimennys näkyy Suomessa lähes kokonaan.

Maanantaina 21.1. aamuyöllä näkyy täydellinen kuunpimennys, joka on Suomessa hyvin havaittavissa. Pohjois-Suomessa pimennys näkyy kokonaan ja Etelä-Suomessa ainoastaan puolivarjosta poistuminen jää näkymättä.

Koko pimennys kestää 5 tuntia 12 minuuttia. Puolivarjopimennys alkaa klo 4:36, osittainen vaihe klo 5:34, täydellinen vaihe klo 6:41 ja syvimmillään täydellinen vaihe on klo 7:12. Täydellinen vaihe päättyy klo 7:43, osittainen vaihe päättyy klo 8:51 (Kuu laskee Helsingissä klo 9:13) ja puolivarjopimennys päättyy klo 9:48 (Oulussa Kuu laskee klo 10:02). Seinäjoen korkeudella Kuu laskee suunnilleen klo 9:35-9:40 paikkeilla, eli periaatteessa aivan viimeiset minuutit jäävät näkemättä.

Keliennuste Pohjanmaan maakuntiin on puolipilvinen, joten pimennyksen näkymisestä voi sanoa vain, että se näkyy joko hyvin, ajoittain tai ei ollenkaan.

Heti seuraavana aamuna eli tiistaina 22.1.2019 taivaantarkkalijoita hemmotellaan jälleen. Tuolloin nimittäin näkyy Venuksen ja Jupiterin kohtaaminen aamutaivaalla. Venus ja Jupiter ovat lähekkäin aamutaivaalla 18.-27.1., ja lähimmillään planeetat ovat aamulla 22.1.

Marsin ja Jupiterin kohtaaminen 7.1.2018

Viikonlopuksi Etelä-Pohjanmaalle on ennustettu parhaimmillaan jopa selkeää säätä, joten sunnuntaiaamuna kannattaa kello laittaa herättämään vähän ennemmin, sillä tuolloin (7.1.) punertava Mars ja kirkas Jupiter ovat melko lähellä toisiaan. Planeettojen välinen etäisyys on vain 13 kaariminuuttia eli noin puolet Kuun halkaisijasta.

Marsin ja Jupiterin kohtaamista kannattaa ihailla noin klo 6-8.30 aikaan, jolloin taivas on vielä melko pimeä. Aurinko nousee vähän ennen kymmentä, joten taivas alkaa vaalentua klo 8 jälkeen.

Marsin ja Jupiterin kohtaaminen tapahtuu eteläkaakkoisella taivaalla melko matalalla, joten avointa maastoa saisi olla useamman sata metriä, mikäli haluaa kohtaamista seurata ilman häiritseviä puidenoksia ja muita esteitä.