Vuoden 2020 tärpit tähtitaivaalla

Jo heti vuoden alusta lähtien taivas tarjoaa tähtiharrastajalle lukemattomia mielenkiintoisia havaintokohteita ja tarkkailumahdollisuuksia.

Tammikuu alkaa kvadrantidien tähdenlentoparvella, johon kuuluvia tähdenlentoja eli meteoreja on mahdollista nähdä 28.12.2019-12.1.2020 välisenä aikana. Kvadrantidien maksimi on lauantaina 4.1. aamunkoitteessa, jolloin voi hyvissä olosuhteissa nähdä noin 60 tähdenlentoa tunnissa (eli periaatteessa tähdenlento / minuutti). Parven radiantti eli säteilypiste (suunta, josta tähdenlennot näyttävät tulevan) on Karhunvartijan tähdistön yläosissa, noin 10° Otavan kauhasta vasemmalle.

Kuun puolivarjopimennys puolestaan on perjantaina 10.1. illalla seitsemän jälkeen, jolloin Kuu on melko tarkalleen idässä Kaksosten tähdistössä. Tarkka alkamisaika on 19:08, syvimmillään puolivarjopimennys on klo 21:10 ja päättyy klo 23:12. Kuun puolivarjopimennyksistä on huomattava se, että pimentymistä on melko vaikea havaita, ainoastaan jotkut Kuun osat hieman tummenevat (tässä tapauksessa Kuun eteläosan ylänköalueet).

Planeetta Venus on tammikuun alkupuolella noin 10° korkeudella Auringon laskiessa, mutta näkyvyys paranee kuukauden edetessä. Venus onkin koko kevään näkyvissä iltataivaalla. Tammikuun loppupuolella Venus on lähellä Neptunusta, ja lähimmillään planeetat ovat 27.1., jolloin planeettojen etäisyys taivaalla on vain viitisen kaariminuuttia eli noin 1/6 Kuun näennäisestä halkaisijasta.

Mars puolestaan näkyy tammikuussa aamutaivaalla, ja on Auringon noustessa noin 10° korkeudella etelässä. Tammikuun puolivälissä, 16.–20.1. Mars on alle viiden asteen etäisyydellä Skorpionin kirkkaimmasta tähdestä Antareksesta. Tuolloin Marsin korkeus on kuitenkin ainoastaan noin 8° ja Antareksen runsaat 3°, joten näkyäkseen parivaljakko tarvitsee paikan, jossa on täydellinen näkyvyys horisonttiin.

Kevättalven ilmakehän ilmiöistä mainittavampia ovat helmiäispilvet, jääsumuhalot sekä kangastus- ja refraktioilmiöt.

Helmikuun alkupuolella Merkurius näkyy hyvin, sillä se on suurimmassa itäisessä elongaatiossaan 10.2., jolloin planeetan etäisyys Auringosta on 18°, ja se näkyy matalalla länsilounaisella iltataivaalla auringonlaskun jälkeen. Apuna etsimisessä kannattaa käyttää kiikaria. Havaintopaikaksi sopii vaikkapa Alajoen laajat peltolakeudet, joissa on horisonttiin saakka hyvä näkyvyys.

Helmi- ja maaliskuussa kannattaa myös yrittää kuvata eläinratavaloa, joka näkyy keväällä aamutaivaalla ennen auringonnousua, kun on vielä pimeää. Hyvä kuvauspaikka on sellainen, jossa on horisonttiin hyvä näkyvyys eikä kovin lähellä idässä ole isoja valosaasteen lähteitä, kuten suuria kaupunkeja tms.

Kevätpäiväntasaus on 20.3. klo 5:50 Suomen aikaa. Aurinko siirtyy silloin ekliptikan yli taivaanpallon pohjoiselle puoliskolle. Yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen saman pituiset.

Sunnuntaina 29.3. puolestaan siirrytään jälleen normaaliajasta kesäaikaan. Kelloja siirretään tunnilla eteenpäin klo 03 -> 04. Periaatepäätös kesäajasta luopumiseksi on tehty EU:ssa, mutta Suomen EU-puheenjohtajakaudella asia ei ole edennyt (ei liene yllätys).

Huhti-toukokuussa yläpilvisyydestä johtuvia haloilmiöitä näkyy varsin runsaasti. Keväällä näkyvätkin usein vuoden komeimmat ja kirkkaimmat haloilmiöt. Silloin tällöin näkyy myös hieman harvinaisempia haloilmiöitä.

Keväällä näkyvät myös kesän ensimmäiset siitepölykehät, kun leppä aloittaa kukintansa. Myöhemmin keväällä koivu jatkaa ja lopulta, kevään etenemisen mukaan, touko-kesäkuun vaihteessa männyn siitepöly luo kirkkaimmat ja näyttävimmät siitepölykehät Auringon ja Kuun ympärille.

Alkukesästä suurten vesialueiden yllä saatetaan nähdä näyttäviä kangastuksia, kun ilma on lämmintä ja vesi vielä kylmää, jolloin ilmamassojen välikerrokseen muodostuu heijastuksia.

Kesäkuun alussa, tarkemmin 5. ja 6.6. välisenä yönä, on Kuun puolivarjopimennys, jolloin Kuun eteläosat himmenevät vain hieman. Kesän valoisalla taivaalla Kuun puolivarjopimennystä saattaa olla vielä vaikeampi havaita kuin talvella. Oman hankaluutensa tuo myös se, että täysikuu on kesällä varsin matalla. Puolivarjopimennys alkaa klo 20:46, pimennys on syvimmillään klo 22:25 ja Kuu poistuu Maan puolivarjosta klo 0:04.

Kesäpäivänseisaus on 21.6., jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla päivä on pisimmillään ja yö lyhyimmillään.

Venus ilmaantuu heinäkuussa aamutaivaalle, mutta se on heinäkuun alussa vielä alle 10° korkeudella. Heinäkuun loppuun mennessä se kohoaa jo 23° korkeudelle, ja on paremmin havaittavissa.

Heinäkuussa alkavat näkyä myös ensimmäiset valaisevat yöpilvinäytelmät öiden vähitellen tummuessa. Heinä-elokuu onkin parasta valaisevien yöpilvien havaintoaikaa.

Elokuussa näkyy eräs tunnetuimpia meteoriparvia eli Perseidit, johon kuuluvia tähdenlentoja voi havaita 17.7.-24.8. välisenä aikana. Perseidien maksimi on 12./13.8. välinen yö, jolloin saattaa näkyä jopa 60 tähdenlentoa tunnissa.

Elokuussa voi aamuisin näkyä auringon noustessa erilaisia sumuilmiöitä sumun kerääntyessä alaville paikoille. Myös sateenkaaria voi näkyä iltapäivisin Auringon ollessa jo melko matalalla. Suurten vesialueiden yllä voi näkyä kangastuksia ilman kylmetessä, mutta vesien ollessa vielä lämpimiä.

Syyspäiväntasaus on 22.9., jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Aurinko siirtyy pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle pallonpuoliskolle.

Syksyn planeetta on Mars, jonka oppositio on 14.10. Kyseessä on perihelioppositio, joten Mars näkyy varsin hyvin Maasta katsoen. Opposition aikaan Mars nousee auringonlaskun aikoihin, on korkeimmillaan etelässä puolenyön aikaan ja laskee Auringon noustessa. Marsin korkeus on Etelä-Suomessa 35° eli planeetta on varsin korkealla, mikä tarkoittaa, että ilmakehän häiriöt eivät juurikaan haittaa havaintoja.

Syksyllä kannattaa iltaisin yrittää kuvata eläinratavaloa, joka näkyy läntisellä taivaalla auringonlaskun jälkeen pimeän saapuessa. Kannattaa etsiä kuvauspaikka, jossa on hyvä näkyvyys horisonttiin eikä lännessä ole isoja valosaasteen lähteitä. Erinomainen kuvauspaikka syksyiselle eläinratavalon metsästysreissulle on länsirannikko.

Marraskuussa Merkurius on suurimmassa läntisessä elongaatiossa 10.11. eli se on kauimmillaan noin 19° etäisyydellä Auringosta länteen. Merkurius siis näkyy aamutaivaalla ja on parhaiten nähtävissä noin pari tuntia ennen auringonnousua 10.-20.11. välisenä aikana. Hyvä näkyvyys horisonttiin on eduksi ja kiikareita kannattaa käyttää apuna planeetan etsimisessä.

Utsjoelle matkaavien kannattaa pitää mielessä 30.11. tapahtuva Kuun puolivarjopimennys, joka näkyy klo 9:32-13:53

Geminidit kuuluu vuoden parhaimpiin meteoriparviin Perseidien ohella. Geminidejä näkyy 4.-20.12. välisenä aikana maksimin ollessa 13./14.12. aamuyöllä. Tällöin voi nähdä jopa 70 tähdenlentoa tunnissa.

Talvipäivänseisaus on 21.12., jolloin päivä on lyhyimmillään ja yö pisimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla.

Kuunpimennys ja planeettojen kohtaaminen

Jos maanantaina 21.1.2019 on selkeää, taivaalla näkyy täydellinen kuunpimennys aamuyöllä. Pimennys näkyy Suomessa lähes kokonaan.

Maanantaina 21.1. aamuyöllä näkyy täydellinen kuunpimennys, joka on Suomessa hyvin havaittavissa. Pohjois-Suomessa pimennys näkyy kokonaan ja Etelä-Suomessa ainoastaan puolivarjosta poistuminen jää näkymättä.

Koko pimennys kestää 5 tuntia 12 minuuttia. Puolivarjopimennys alkaa klo 4:36, osittainen vaihe klo 5:34, täydellinen vaihe klo 6:41 ja syvimmillään täydellinen vaihe on klo 7:12. Täydellinen vaihe päättyy klo 7:43, osittainen vaihe päättyy klo 8:51 (Kuu laskee Helsingissä klo 9:13) ja puolivarjopimennys päättyy klo 9:48 (Oulussa Kuu laskee klo 10:02). Seinäjoen korkeudella Kuu laskee suunnilleen klo 9:35-9:40 paikkeilla, eli periaatteessa aivan viimeiset minuutit jäävät näkemättä.

Keliennuste Pohjanmaan maakuntiin on puolipilvinen, joten pimennyksen näkymisestä voi sanoa vain, että se näkyy joko hyvin, ajoittain tai ei ollenkaan.

Heti seuraavana aamuna eli tiistaina 22.1.2019 taivaantarkkalijoita hemmotellaan jälleen. Tuolloin nimittäin näkyy Venuksen ja Jupiterin kohtaaminen aamutaivaalla. Venus ja Jupiter ovat lähekkäin aamutaivaalla 18.-27.1., ja lähimmillään planeetat ovat aamulla 22.1.

Tärpit vuodelle 2019 – poimintoja Tähdet 2019 -vuosikirjasta

Tähdet 2019 vuosikirja ilmestyi

Ursan vuosikirja Tähdet 2019 on ilmestynyt. Vuodelta 2019 kannattaa pistää muistiin erityisesti seuraavat havaintokohteet ja muut tapahtumat taivaalla (useimmat mainituista tapahtumista ovat sellaisia, että niitä pystyy ja kannattaa myös valokuvata jopa pelkällä kameraoptiikalla):

21.1.2019 Täydellinen kuunpimennys aamuyöllä, joka näkyy Suomessa lähes kokonaan. Maanantaina 21.1. aamuyöllä näkyy täydellinen kuunpimennys, joka on Suomessa hyvin havaittavissa. Pohjois-Suomessa pimennys näkyy kokonaan ja Etelä-Suomessa ainoastaan puolivarjosta poistuminen jää näkymättä. Koko pimennys kestää 5 tuntia 12 minuuttia. Puolivarjopimennys alkaa klo 4:36, osittainen vaihe klo 5:34, täydellinen vaihe klo 6:41 ja syvimmillään täydellinen vaihe on klo 7:12. Täydellinen vaihe päättyy klo 7:43, osittainen vaihe päättyy klo 8:51 (Kuu laskee Helsingissä klo 9:13) ja puolivarjopimennys päättyy klo 9:48 (Oulussa Kuu laskee klo 10:02). Seinäjoen korkeudella Kuu laskee suunnilleen klo 9:35-9:40 paikkeilla, eli periaatteessa aivan viimeiset minuutit jäävät näkemättä.

22.1.2019 Venuksen ja Jupiterin kohtaaminen aamutaivaalla. Venus ja Jupiter ovat lähekkäin aamutaivaalla 18.-27.1., ja lähimmillään planeetat ovat aamulla 22.1.

12.-13.2.2019 Mars ja Uranus ovat lähekkäin lounaisella iltataivaalla. Välimatka noin 1° eli kaksi Kuun läpimittaa.

15.2.-6.3.2019 Merkurius näkyy länsilounaisella iltataivaalla noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Suurin itäinen elongaatio on 27.2., jolloin Merkuriuksen etäisyys Auringosta on 18°.

20.3.2019 Kevätpäiväntasaus eli Aurinko siirtyy eteläiseltä taivaalta pohjoiselle. Yö ja päivä ovat suunnilleen yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla.

10.4.2019 Utsjoella viimeinen pimeä yö (eli Aurinko ei laske alle 12° horisontin alapuolelle). Oulun korkeudella tämä tapahtuu 24.4. ja Seinäjoen korkeudella 31.4.

21.5.2019 Kuu ja Jupiter ovat lähekkäin.

19.6.2019 Saturnus ja vähenevä Kuu ovat lähekkäin aamuyön taivaalla.

21.6.2019 Kesäpäivänseisaus eli päivä on pisimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla.

16./17.7.2019 Osittainen kuunpimennys, joka näkyy parhaiten Etelä-Suomessa johtuen Kuun matalasta sijainnista. Puolivarjopimennys alkaa klo 21:44 (Kuu nousee Helsingissä klo 22:20), osittainen vaihe alkaa klo 23:02 (Kuu nousee Oulussa klo 23:25), ja pimennys on syvimmillään klo 00:31. Osittainen vaihe päättyy klo 2:00 ja puolivarjopimennys klo 3:18 (Oulussa Kuu laskee klo 3:35).

11.-12.8.2019 Kuu ja Saturnus ovat lähekkäin illalla.

5.-6.9.2019 Jupiter ja Kuu ovat lähekkäin iltahämärän aikaan hyvin matalalla etelälounaisella taivaalla.

23.9.2019 Syyspäiväntasaus. Yö ja päivä ovat suunnilleen samanpituisia kaikkialla maapallolla.

27.10.2019 Hyvin kapea kuunsirppi näkyy itäisellä aamutaivaalla ennen auringonnousua.

11.11.2019 Merkuriuksen ylikulku Auringon pinnan yli. Ylikulun alku näkyy Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. Loppu näkyy Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Tyynellä valtamerellä Hawaijille ja Uuteen-Seelantiin saakka. Suomessa Merkuriuksen reuna koskettaa Auringon itäreunaa klo 14:35, jolloin Aurinko on etelälounaisella taivaalla Etelä-Suomessa 7° ja Oulun pohjoispuolella alle 3° korkeudella. Kokonaan Auringon kiekon edessä Merkurius on klo 14:37. Ylikulun näkyminen päättyy Suomessa Auringon laskiessa klo 14:54-16:20, pisimpään tapahtumaa voi havaita Ahvenanmaalla. Tyynellä valtamerellä ylikulku päättyy klo 20:04 Merkuriuksen poistuessa Auringon kiekon edestä, joten matkailijoiden kannattaa tämä ottaa huomioon matkasuunnitelmia tehdessään. Hyvä havaintoväline on Nikon Coolpix P900 tai P1000 -superzoomkamera varustettuna aurinkosuotimella. Seuraava Merkuriuksen ylikulku Suomessa näkyy vasta 13.11.2032.

24.11.2019 Mars ja kapea kuunsirppi ovat lähekkäin kaakkoisella aamutaivaalla.

25.11.2019 Merkurius ja hyvin kapea kuunsirppi ovat lähekkäin itäkaakkoisella aamutaivaalla ennen auringonnousua.

28.11.2019 Hyvin kapea kasvava kuunsirppi, Venus ja Jupiter näkyvät matalalla etelälounaisella iltataivaalla auringonlaskun jälkeen.

22.12.2019 Talvipäivänseisaus. Pohjoisella pallonpuoliskolla yö on pisimmillään.

23.12.2019 Kapea kuunsirppi ja Mars näkyvät kaakkoisella aamutaivaalla.

Tässä mainittujen havainto- ja kuvauskohteiden lisäksi kannattaa muistaa myös kullekin vuodenajalle tyypilliset ilmakehän havaintokohteet (esim. halot, kangastukset ym.) ja meteoriparvet.

Osittainen auringonpimennys lauantaina 11.8.2018

Suomessa näkyy lauantaina 11.8. puolenpäivän tietämillä osittainen auringonpimennys, jolloin Auringon kiekosta peittyy Kuun taakse noin 5-30 %. Siperian pohjoisosissa Auringosta peittyy jopa lähemmäs 75%.

Siten Suomessa pimennys näkyy suurimmillaan Utsjoella, jossa Auringosta peittyy 31%, ja kesto on tunti 32 minuuttia. Maarianhaminassa Auringosta peittyy ainoastaan 7% ja pimennyksen kesto on 49 minuuttia. Pimennys on hyvin havaittavissa, sillä se tapahtuu Auringon ollessa korkealla keskipäivän aikaan.

Kannattaa muistaa, että auringonpimennystä havaittaessa Auringon kirkas hehku himmennettävä. Parhaiten se käy tarkoitusta varten valmistetulla AstroSolar-kalvolla. Kalvosta tehty maski asetetaan kaukoputken aukon, kiikarin tai kameran linssien eteen, jolloin pimennystä voidaan turvallisesti tarkkailla. Pelkällä kalvolla auringonpimennystä voidaan havaita paljain silmin, kuten myös vahvuusmerkinnällä 13 varustetun hitsauslasin läpi.

Auringonpimennyksen kulku Suomessa

paikka alku kork. maksimi kork. % loppu kork.
Kilpisjärvi 11.31.48 32 12.15.44 34 28 13.00.09 36
Utsjoki 11.34.54 33 12.20.42 35 31 13.06.47 35
Sodankylä 11.36.57 35 12.20.03 37 26 13.03.30 38
Oulu 11.39.23 37 12.18.48 39 20 12.58.32 40
Vaasa 11.40.14 38 12.14.28 40 14 12.49.06 41
Jyväskylä 11.45.10 40 12.18.46 42 13 12.52.39 43
Joensuu 11.47.06 41 12.23.28 42 16 13.00.01 42
Maarianhamina 11.47.33 40 12.11.48 42 7 12.36.18 43
Helsinki 11.51.01 42 12.17.47 43 8 12.44.45 44

Osittainen auringonpimennys 31.5.2003 Seinäjoella
Osittainen auringonpimennys 31.5.2003 Seinäjoella

Täydellinen kuunpimennys 27./28.7.2018

Täydellinen kuunpimennys näkyy Heinäkuun 27./28. päivien välisenä yönä. Pimennys sinänsä näkyy hyvin, mutta Kuu on varsin matalalla horisontissa – Helsingissä syvimmän vaiheen aikaan Kuu on vain 6° ja Oulussa vain 2° korkeudella horisontista. Aivan pohjoisimmassa Suomessa Kuu ei ole täydellisen vaiheen aikaan edes vielä noussut.

Pimennys näkyykin parhaiten Etelä-Suomessa ja kehnointen Utsjoella, missä Kuu vain käväisee horisontin yläpuolella.

Kuunpimennys kestää useampia tunteja, joten sitä voi seurata niin paljain silmin, kiikarilla, kaukoputkella kuin kamerallakin vallan mainiosti. Täysin pimentynyt Kuu on punertava johtuen Maan ilmakehästä taittuneesta Auringon valosta, joka valaisee Kuuta.

Pimennyksen kulku yöllä 27/28.7. on seuraavanlainen:

Puolivarjopimennys alkaa klo 20.15
Osittainen vaihe alkaa klo 21.24

Kuu nousee Helsingissä klo 21.52
Aurinko laskee Helsingissä klo 22.03
Täydellinen vaihe alkaa klo 22.30
Kuu nousee Oulussa klo 22.37
Aurinko laskee Oulussa klo 22.51
*Pimennys syvimmillään klo 23.22*
Kuu nousee Utsjoella klo 0.00
Täydellinen vaihe päättyy klo 0.13
Osittainen vaihe päättyy klo 1.19
Puolivarjopimennys päättyy klo 2.29

Kuunpimennys Seinäjoella Sahannevan observatoriolla 4.3.2007 klo 1:21