Kesäaika 2020

Sunnuntaina 29.3. siirrytään jälleen kesäaikaan, jolloin kelloja siirretään tunnilla eteenpäin aamuyöllä kello 3.

Tähtiharrastajan kannalta kesäaikaan siirtymisellä on sellainen ikävä vaikutus, että illalla pimeä tulee tuntia myöhemmin ja siten myös havaintojen aloittaminen siirtyy tunnilla myöhemmälle kuin normaaliajan vallitessa.

Kellojen siirtely on kohta historiaa?

Elokuussa 2018 EU-komissio teki esityksen erillisistä kesä- ja talviajoista luopumisesta, ja jäsenmaat saisivat itse päättää, kumpaan aikaan jäävät. Liikenne- ja viestintäministeriö järjesti asian tiimoilta kansalaiskyselyn, jossa pysyvästi talviaikaan siirtyminen sai niukasti enemmän kannatusta kuin kesäaika.

Euroopan parlamentti äänesti kellonsiirron lopettamisesta 26. maaliskuuta 2019 ja hyväksyi äänin 410–192 esityksen, joka tarkoittaa kellonajan siirron päättymistä Euroopan unionin alueella vuonna 2021.

Onkin toivottavaa, että mahdollisimman pian kellot jäävät pysyvästi normaaliaikaan.

Kevätpäiväntasaus pe 20.3.

Tänään perjantaina 20.3. on kevätpäiväntasaus. Tällöin Auringon kiekon keskipiste ylittää taivaanpallon ekvaattorin ja siirtyy eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle. Kevätpäiväntasauksen aikaan päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä pitkiä koko maapallolla.

Viikon kuluttua sunnuntaina 29.3. kelloja siirretään taas kesäaikaan eli tunnilla eteenpäin.

Superkuu maanantaina 9.3.2020

Maanantaina 9.3. klo 19:48 nähdään vuoden ensimmäinen ns. ”superkuu”. Superkuun aikaan Kuu on radallaan Maata lähimmässä pisteessä juuri täydenkuun aikaan, jolloin se näyttää Maasta katsoen tavanomaista isommalta.

Jos tämä superkuu menee ohi, niin seuraava mahdollisuus on huhtikuun 8. päivänä ja toukokuun 7. päivänä, jolloin myöskin täydenkuun aikaan Kuu on ratansa lähimmän pisteen tuntumassa.

Eläinratavalo nyt parhaimmillaan

Eläinratavalo aiheutuu aurinkokunnan tasossa eli ekliptikalla olevista lukemattomista planeettainvälisistä pölyhiukkasista, jotka heijastavat auringonvaloa. Ilmiö on havaittavissa auringonlaskun jälkeen tai ennen auringonnousua, jolloin se näkyy horisontista ekliptikaa pitkin nousevana kiilaa muistuttavana kajona, joka kirkastuu horisonttia kohti.

Aikaisemmin on yleisesti luultu, että eläinratavalo olisi lähinnä eteläisten leveyspiirien juttu ja että se ei näkyisi Suomessa, mutta viime vuosina yhä useampi havaitsija on onnistunut kuvaamaan ilmiön näkymisen myös meidän leveyksillämme.

Parhaiten eläinratavalo näkyy meillä kevättalven iltoina, jolloin eläinrata on iltahämärän aikaan mahdollisimman suuressa kulmassa horisonttiin nähden. Parasta havaintoaikaa onkin kevätpäiväntasauksen molemmin puolin, sillä eläinradan ja havaintopaikkakunnan horisontin välinen kulma on tuolloin suurimmillaan.

Vastaavasti syksyllä eläinratavalo näkyy aamuisin, mutta tuolloin havaintokelit eivät välttämättä ole niin hyvät kuin keväisin, minkä lisäksi vuorokaudenaika ei havaitsijan kannalta välttämättä ole kovin otollinen.

Lienee myöskin aikalailla selvää, että eläinratavalon havaintopaikan tulee olla valosaasteeton – mielellään myöskään horisontissa ei saisi olla korkealle kajastavia valosaasteen lähteitä (kaukaisia taajamia esimerkiksi). Parhaimpina kuvauspaikkoina Suomessa voikin pitää rannikkoseutuja ja saaristoa, sillä merellä harvemmin on häiritseviä valosaastelähteitä.

Myöskään Kuun vaihe ei saisi olla kovin suuri, sillä kuunvalo haittaa yhtä lailla eläinratavalon havaitsemista. Taivaan olisi oltava pilvetön, etenkin kuvaussuunnalla.

Parhaiten eläinratavalo näkyy noin puolitoista-kaksi ja puoli tuntia auringonlaskun jälkeen (tai ennen auringonnousua syksyllä), mihin aikaikkunaan kuvaaminen kannattaa ajoittaa.

Eläinratavalon kuvaamisessa käytetty optiikka tulisi olla mahdollisimman laajakulmainen ja valovoimainen. Kuvaamisessa käytettävä ISO-arvo kannattaa asettaa 800-3200:n välille ja valotusaika noin 10-30 sekuntia. Eli vähän kuin olisi kuvaamassa maisematähtikuvia tai Linnunrataa.

Eipä muuta kuin yrittämään ja muistakaa, että havainnot kuvineen kannattaa raportoida Taivaanvahdissa.