Tähtiharrastusvuosi 2021 alkaa näyttävästi Kvadrantidien tähdenlentoparven merkeissä. Kvadrantidit ovat yksi vuoden parhaimmista tähdenlentoparvista, sillä hyvissä olosuhteissa voi nähdä jopa yli 60 tähdenlentoa tunnissa maksimin aikaan. Parveen kuuluvia meteoreja viuhahtelee taivaalla vuodenvaihteen molemmin puolin 28.12.–12.1. maksimin ollessa 3.1.
Aurinko osoitti loppuvuodesta 2020 hienoisia heräilemisen merkkejä pitkän minimin jälkeen, joten on odotettavissa, että pilkkujen määrä kasvaa tänä vuonna edelleen. Tästä seuraa myös erilaisten auringonpurkausten lisääntyminen ja mahdollisuus revontulien näkymiseen aina eteläisintä Suomea myöten.
Planeetat
Planeetoista Mars on näkynyt lokakuun 2020 opposition jälkeen hyvin iltataivaalla ja hyvä näkyvyys jatkuu vielä alkuvuodestakin. Parhaimmillaan Marsin korkeus on etelähorisontista 55 astetta. Kevään edetessä Mars himmenee ja se lopulta elokuussa se katoaa Auringon loisteeseen.
Jupiter ilmaantuu aamutaivaalle vasta maaliskuussa, joskin se on varsin matalalla. Oppositiossa Jupiter on 20.8., jolloin planeetta on parhaimmillaan noin 16 asteen korkeudella. Loppuvuodesta Jupiter näkyy iltataivaalla.
Saturnusta koskevat aika pitkälti samat sanat kuin Jupiteriakin, sillä Saturnus ilmaantuu aamutaivaalle myöskin maaliskuussa, mutta se on vielä matalammalla kuin Jupiter, 2.8. sattuvan oppositionsa aikaan vain hieman yli 10 asteen korkeudella.
Tähdenlentoparvet
Alkuvuoden Kvadrantidien jälkeen seuraava merkittävä tähdenlentoparvi on elokuinen Perseidit, joka kuuluu eräisiin vuoden parhaimmista ja tuotteliaimmista tähdenlentoparvista. Perseidejä näkyy 17.7.–24.8. välisenä aikana, eniten kuitenkin 10.–14.8., maksimin ollessa tänä vuonna 12./13.8. välisenä yönä. Hyvissä olosuhteissa voi nähdä jopa 60 tähdenlentoa tunnissa. Kuu ei tänä vuonna haittaa havaintoja, sillä ensimmäinen neljännes on 15.8.
Lokakuussa näkyvä Draconidien eli giacobinidien tähdenlentoparvi on normaalisti melko vaatimaton parvi, johon liittyviä meteoreja nähdään vain jokunen tunnissa, mutta noin 13 vuoden välein aktiivisuus kohoaa ja tähdenlentoja voidaan nähdä muutamia kymmeniä tunnissa. Edellinen kohonneen aktiivisuuden jakso oli 2018. Tänä vuonna draconideja nähdään 6.–10.10. maksimin ollessa 8.10. Kuusta ei ole haittaa, sillä uusikuu on 6.10.
Pimennykset
Vuoden 2021 aikana tapahtuvista neljästä pimennyksestä Suomessa on nähtävissä yksi auringonpimennys ja yksi kuunpimennys.
Näistä ensimmäinen, osittainen auringonpimennys näkyy 10.6., jolloin Auringosta peittyy etelärannikolla 40 % ja pohjoisimmassa Suomessa yli 60 %. Pimennys alkaa noin klo 12:45 (Joensuussa 12:58) ja päättyy klo 15:15 (Maarianhaminassa 15:08) eli paikkakunnasta riippuen alkamis- ja loppumisajoissa on noin vartin heitto suuntaan tai toiseen.
Osittainen kuunpimennys näkyy aamulla 19.11. Etelä-Suomessa Kuu laskee puolivarjovaiheen aikana. Pohjois-Suomessa Kuu painuu taivaanrannan taakse osittaisen pimennyksen alkuvaiheissa, mutta nousee uudelleen puolivarjopimennyksen ollessa vielä menossa. Puolivarjopimennys alkaa klo 8:02, osittainen pimennys alkaa klo 9:19, pimennys syvimmillään klo 11:03, osittainen pimennys päättyy klo 12:47 ja puolivarjopimennys päättyy klo 14:04.
Kuu laskee Helsingissä klo 8:24 ja Oulussa klo 9:09, Pohjanmaan korkeudella tämä tapahtunee noin klo 8:45. Utsjoki on tämän pimennyksen paras havaintopaikka, sillä siellä Kuu laskee klo 10:51 ja nousee uudelleen klo 13:09.
Ilmakehän ilmiöt
Alkuvuodelle tyypillisiä ilmakehän ilmiöitä ovat voimakkaiden läntisten ilmavirtausten myötä ennen auringonnousua tai auringonlaskun jälkeen näkyvät värikkäät ja usein kirkkaat helmiäispilvet. Voi myös olla, että taivaanranta hehkuu violetin ja oranssin eri sävyissä, jolloin kyse on helmiäisruskosta.
Pakkasten aikaan voi myös näkyä jääsumuhaloja, jotka voivat olla kirkkaita ja mukana saattaa näkyä hieman harvinaisempiakin muotoja. Kevään edetessä haloilmiöitä aiheuttaa enenevissä määrin ohut yläpilvisyys.
Kovilla pakkasilla voi jäätyneiden vesialueiden ja laajojen maa-alueiden yllä näkyä kangastuksia Auringon lämmittäessä ilmaa jäätyneen maan yllä.
Loppukeväästä Auringon ja Kuun ympärillä voidaan nähdä värikkäitä siitepölykehiä. Ensimmäiset siitepölykehät aiheuttaa koivu, jotka eivät ole tosin ihan niin näyttäviä kuin touko-kesäkuun vaihteessa näkyvät männyn aiheuttamat siitepölykehät.
Loppukesästä ja syksyllä puolestaan yleistyvät sateenkaaret, kun Aurinko paistaa matalalta sadepisaroihin. Myös erilaiset sumuilmiöt (esim. sumukaaret) ovat mahdollisia lämpötilojen vähitellen laskiessa ja aiheuttaessa aamusumuja.
Tasaus- ja seisauspäivät
Kevätpäiväntasaus on 20.3., jolloin Aurinko siirtyy eteläiseltä taivaanpuoliskolta taivaanpallon pohjoiselle puoliskolle. Kevätpäiväntasauksen aikoihin yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen samanpituisia.
Kesäpäivänseisaus puolestaan on 21.6., jolloin Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla korkeimmillaan ja päivä pisimmillään.
Syyspäiväntasaus on 22.9., jolloin Aurinko siirtyy pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle pallonpuoliskolle taivaalla. Talvipäivänseisaus on 21.12., jolloin Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla matalimmillaan taivaalla. Vastaavasti päivä on lyhyimmillään ja yö pisimmillään.
