Männyn siitepölykehien kausi alkoi

Viime päivien lämpimien säiden johdosta mänty on aloittelemassa kukintaansa Pohjanmaankin korkeudella, joten Auringon ympärillä voi nyt nähdä värikkäitä männyn siitepölykehiä. On siis sopiva hetki kaivaa kamerat esille, ellei sitä ole vielä tänä keväänä tehnyt.

Siitepölykehien kuvaamiseen pätevät pitkälti samat ohjeet kuin haloilmiöidenkin kuvaamiseen. Aurinko on hyvä saada jonkin sopivan esteen taakse, mielellään niin, että se juuri ja juuri peittyy. Kuvaaminen manuaaliasetuksilla (myös tarkennus) ja mielellään RAW-muodossa. Herkkyys ISO100, aukko noin f/11 ja valotusajat vaihdellen 1/1600-1/4000 sekunnin välillä (kannattaa haarukoida näiden aikojen välillä).

Järjestelmäkamera on luultavasti paras mahdollinen vaihtoehto siitepöykehien kuvaamiseen. Joissain bridge-tyypin (superzoom) kameroissa, kuten Panasonic FZ2500, pystyy myöskin valotusaikaa säätämään hyvinkin lyhyeksi, joten periaatteessa näilläkin voi ainakin kokeilla, miten siitepölykehien kuvaaminen onnistuu.

RAW-kuvaa kuvankäsittelyohjelmaan (ohjeet tuoreimman englanninkielisen Adobe Camera RAW-konvertterin mukaan) tuotaessa, kannattaa Contrast-säätöä siirtää oikealle (+24), Highlights-säätöä vasemmalle (jopa kohtaan -70 (tällä saadaan Auringon ympäristöstä kehä paremmin esiin)), Clarity oikealle (+24), Dehaze (+10). Vibrance ja Saturation säätimiä voi tarvittaessa siirtää oikealle, mikäli kuva tuntuu värittömältä.

Männyn siitepölykehä Ilmajoella 30.5.2019 klo 10:37 © 2019 Marko Myllyniemi / Lakeuden Ursa ry.

Sitten ei muuta kuin havainnot kuvineen Taivaanvahtiin. Ja allergisia ilahduttanee tieto, että havupuiden siitepöly ei tiettävästi aiheuta nuhaa tai muita ongelmia (pois lukien se, että autoa on turha pestä lähiaikoina).

Tähtitieteen johdantokurssi Kokkolassa syksyllä

Keski-Pohjanmaalla on syyskuussa tarjolla harvinainen mahdollisuus opiskella tähtitiedettä Oulun yliopiston johdantokurssilla! Kurssi alkaa 6.9. ja siihen sisältyy 21 tuntia lähiopetusta kolmena peräkkäisenä viikonloppuna Kokkolassa. Kurssi ei edellytä pohjatietoja tähtitieteestä, mutta edistyneillekin se tarjoaa mainion tilaisuuden keskustella ja päivittää omia tietoja. Opettaja Pertti Rautiainen on tähtitieteen tohtori ja dosentti. Hänellä on myös pitkä opetuskokemus.

Lisätietoja kurssista saa Keski-Pohjanmaan kesäyliopiston sivuilta.

Eläinratavalo nyt parhaimmillaan

Eläinratavalo aiheutuu aurinkokunnan tasossa eli ekliptikalla olevista lukemattomista planeettainvälisistä pölyhiukkasista, jotka heijastavat auringonvaloa. Ilmiö on havaittavissa auringonlaskun jälkeen tai ennen auringonnousua, jolloin se näkyy horisontista ekliptikaa pitkin nousevana kiilaa muistuttavana kajona, joka kirkastuu horisonttia kohti.

Aikaisemmin on yleisesti luultu, että eläinratavalo olisi lähinnä eteläisten leveyspiirien juttu ja että se ei näkyisi Suomessa, mutta viime vuosina yhä useampi havaitsija on onnistunut kuvaamaan ilmiön näkymisen myös meidän leveyksillämme.

Parhaiten eläinratavalo näkyy meillä kevättalven iltoina, jolloin eläinrata on iltahämärän aikaan mahdollisimman suuressa kulmassa horisonttiin nähden. Parasta havaintoaikaa onkin kevätpäiväntasauksen molemmin puolin, sillä eläinradan ja havaintopaikkakunnan horisontin välinen kulma on tuolloin suurimmillaan.

Vastaavasti syksyllä eläinratavalo näkyy aamuisin, mutta tuolloin havaintokelit eivät välttämättä ole niin hyvät kuin keväisin, minkä lisäksi vuorokaudenaika ei havaitsijan kannalta välttämättä ole kovin otollinen.

Lienee myöskin aikalailla selvää, että eläinratavalon havaintopaikan tulee olla valosaasteeton – mielellään myöskään horisontissa ei saisi olla korkealle kajastavia valosaasteen lähteitä (kaukaisia taajamia esimerkiksi). Parhaimpina kuvauspaikkoina Suomessa voikin pitää rannikkoseutuja ja saaristoa, sillä merellä harvemmin on häiritseviä valosaastelähteitä.

Myöskään Kuun vaihe ei saisi olla kovin suuri, sillä kuunvalo haittaa yhtä lailla eläinratavalon havaitsemista. Taivaan olisi oltava pilvetön, etenkin kuvaussuunnalla.

Parhaiten eläinratavalo näkyy noin puolitoista-kaksi ja puoli tuntia auringonlaskun jälkeen (tai ennen auringonnousua syksyllä), mihin aikaikkunaan kuvaaminen kannattaa ajoittaa.

Eläinratavalon kuvaamisessa käytetty optiikka tulisi olla mahdollisimman laajakulmainen ja valovoimainen. Kuvaamisessa käytettävä ISO-arvo kannattaa asettaa 800-3200:n välille ja valotusaika noin 10-30 sekuntia. Eli vähän kuin olisi kuvaamassa maisematähtikuvia tai Linnunrataa.

Eipä muuta kuin yrittämään ja muistakaa, että havainnot kuvineen kannattaa raportoida Taivaanvahdissa.

Kevätkauden kerhoillat alkavat

Kevätkauden kerhoillat alkavat jälleen pyöriä keskiviikkona 9. tammikuuta klo 18 Sahannevan observatoriolla osoitteessa Tähtitornintie 74 , Seinäjoki. Selkeällä säällä voidaan kerhoiltojen yhteydessä myöskin katsella taivaalla näkyviä kohteita. Jäsenille näytökset ovat maksuttomia, muilta peritään hinnaston mukainen maksu. Kerhoiltoja pidetään kevätkaudellakin joka keskiviikko toukokuun loppuun saakka.

Tärpit vuodelle 2019 – poimintoja Tähdet 2019 -vuosikirjasta

Tähdet 2019 vuosikirja ilmestyi

Ursan vuosikirja Tähdet 2019 on ilmestynyt. Vuodelta 2019 kannattaa pistää muistiin erityisesti seuraavat havaintokohteet ja muut tapahtumat taivaalla (useimmat mainituista tapahtumista ovat sellaisia, että niitä pystyy ja kannattaa myös valokuvata jopa pelkällä kameraoptiikalla):

21.1.2019 Täydellinen kuunpimennys aamuyöllä, joka näkyy Suomessa lähes kokonaan. Maanantaina 21.1. aamuyöllä näkyy täydellinen kuunpimennys, joka on Suomessa hyvin havaittavissa. Pohjois-Suomessa pimennys näkyy kokonaan ja Etelä-Suomessa ainoastaan puolivarjosta poistuminen jää näkymättä. Koko pimennys kestää 5 tuntia 12 minuuttia. Puolivarjopimennys alkaa klo 4:36, osittainen vaihe klo 5:34, täydellinen vaihe klo 6:41 ja syvimmillään täydellinen vaihe on klo 7:12. Täydellinen vaihe päättyy klo 7:43, osittainen vaihe päättyy klo 8:51 (Kuu laskee Helsingissä klo 9:13) ja puolivarjopimennys päättyy klo 9:48 (Oulussa Kuu laskee klo 10:02). Seinäjoen korkeudella Kuu laskee suunnilleen klo 9:35-9:40 paikkeilla, eli periaatteessa aivan viimeiset minuutit jäävät näkemättä.

22.1.2019 Venuksen ja Jupiterin kohtaaminen aamutaivaalla. Venus ja Jupiter ovat lähekkäin aamutaivaalla 18.-27.1., ja lähimmillään planeetat ovat aamulla 22.1.

12.-13.2.2019 Mars ja Uranus ovat lähekkäin lounaisella iltataivaalla. Välimatka noin 1° eli kaksi Kuun läpimittaa.

15.2.-6.3.2019 Merkurius näkyy länsilounaisella iltataivaalla noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Suurin itäinen elongaatio on 27.2., jolloin Merkuriuksen etäisyys Auringosta on 18°.

20.3.2019 Kevätpäiväntasaus eli Aurinko siirtyy eteläiseltä taivaalta pohjoiselle. Yö ja päivä ovat suunnilleen yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla.

10.4.2019 Utsjoella viimeinen pimeä yö (eli Aurinko ei laske alle 12° horisontin alapuolelle). Oulun korkeudella tämä tapahtuu 24.4. ja Seinäjoen korkeudella 31.4.

21.5.2019 Kuu ja Jupiter ovat lähekkäin.

19.6.2019 Saturnus ja vähenevä Kuu ovat lähekkäin aamuyön taivaalla.

21.6.2019 Kesäpäivänseisaus eli päivä on pisimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla.

16./17.7.2019 Osittainen kuunpimennys, joka näkyy parhaiten Etelä-Suomessa johtuen Kuun matalasta sijainnista. Puolivarjopimennys alkaa klo 21:44 (Kuu nousee Helsingissä klo 22:20), osittainen vaihe alkaa klo 23:02 (Kuu nousee Oulussa klo 23:25), ja pimennys on syvimmillään klo 00:31. Osittainen vaihe päättyy klo 2:00 ja puolivarjopimennys klo 3:18 (Oulussa Kuu laskee klo 3:35).

11.-12.8.2019 Kuu ja Saturnus ovat lähekkäin illalla.

5.-6.9.2019 Jupiter ja Kuu ovat lähekkäin iltahämärän aikaan hyvin matalalla etelälounaisella taivaalla.

23.9.2019 Syyspäiväntasaus. Yö ja päivä ovat suunnilleen samanpituisia kaikkialla maapallolla.

27.10.2019 Hyvin kapea kuunsirppi näkyy itäisellä aamutaivaalla ennen auringonnousua.

11.11.2019 Merkuriuksen ylikulku Auringon pinnan yli. Ylikulun alku näkyy Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. Loppu näkyy Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Tyynellä valtamerellä Hawaijille ja Uuteen-Seelantiin saakka. Suomessa Merkuriuksen reuna koskettaa Auringon itäreunaa klo 14:35, jolloin Aurinko on etelälounaisella taivaalla Etelä-Suomessa 7° ja Oulun pohjoispuolella alle 3° korkeudella. Kokonaan Auringon kiekon edessä Merkurius on klo 14:37. Ylikulun näkyminen päättyy Suomessa Auringon laskiessa klo 14:54-16:20, pisimpään tapahtumaa voi havaita Ahvenanmaalla. Tyynellä valtamerellä ylikulku päättyy klo 20:04 Merkuriuksen poistuessa Auringon kiekon edestä, joten matkailijoiden kannattaa tämä ottaa huomioon matkasuunnitelmia tehdessään. Hyvä havaintoväline on Nikon Coolpix P900 tai P1000 -superzoomkamera varustettuna aurinkosuotimella. Seuraava Merkuriuksen ylikulku Suomessa näkyy vasta 13.11.2032.

24.11.2019 Mars ja kapea kuunsirppi ovat lähekkäin kaakkoisella aamutaivaalla.

25.11.2019 Merkurius ja hyvin kapea kuunsirppi ovat lähekkäin itäkaakkoisella aamutaivaalla ennen auringonnousua.

28.11.2019 Hyvin kapea kasvava kuunsirppi, Venus ja Jupiter näkyvät matalalla etelälounaisella iltataivaalla auringonlaskun jälkeen.

22.12.2019 Talvipäivänseisaus. Pohjoisella pallonpuoliskolla yö on pisimmillään.

23.12.2019 Kapea kuunsirppi ja Mars näkyvät kaakkoisella aamutaivaalla.

Tässä mainittujen havainto- ja kuvauskohteiden lisäksi kannattaa muistaa myös kullekin vuodenajalle tyypilliset ilmakehän havaintokohteet (esim. halot, kangastukset ym.) ja meteoriparvet.

Syyskauden kerhoillat alkavat 15.8.2018

Kuten vanha sanonta kuuluu, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Näillä leveyksillä sama koskee myös vuodenaikoja ja erityisesti kesää, josta tänä vuonna ei ollut juuri valittamista (paitsi ehkä jossain vaiheessa). Kesän kääntyessä kohti synkkää ja kylmää vuodenaikaa, alkavat myös Lakeuden Ursan kerhoillat. Ensimmäinen syyskauden kerhoilta on jo keskiviikkona 15.8.2018 klo 18 alkaen Sahannevan observatoriolla, Tähtitornintie 74, Seinäjoki. Tervetuloa niin vanhat kuin uudetkin harrastajat!