Keskikesän juhlaa

Kesäkuussa päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla pisimmillään, ja kunnollista yötä ei Suomen korkeudella oikeastaan edes ole.

Jopa Etelä-Suomessa, missä yön pituus pyörii reilun viiden tunnin paikkeilla kesäkuussa, on yöllä ainoastaan hämärää. Pohjoisempana, missä yön pituus on lyhyempi, kuljetaan käytännössä iltaruskosta aamusarastukseen. Utsjoella Aurinko laskee seuraavan kerran vasta heinäkuun loppupuolella.

Tänä vuonna keskikesän juhla Juhannus on todella keskikesän juhla, sillä kesäpäivänseisaus osuu juuri perjantaille 21.6. Tarkka aika on klo 18.54, jolloin Aurinko on 23 astetta taivaanekvaattorin pohjoispuolella, mikä tarkoittaa, että Etelä-Suomessa se nousee etelässä 54 asteen ja Utsjoellakin 44 asteen korkeudelle horisontista.

Havaittavaa kesäksi

Auringon aktiivisuus on minimissä, joten auringonpilkkujenkin määrä on varsin vähäinen. Silloin tällöin kuitenkin saattaa yksittäisiä pilkkuja ja pilkkuryhmiä ilmaantua näkyviin.

22° rengas ja 22° ylläsivuava kaari Ilmajoella

Kesäkuukausina täysikuu on yleensä aika matalalla, kun taas vastaavasti muut kuunvaiheet ovat kuvaamista ajatellen korkealla (jossa on vähemmän ilmakehän lämpöväreilyä kuin lähempänä horisonttia).

Planeetoista Jupiter ja Saturnus ovat näkyvissä vaalealla kesäyön taivaalla. Jupiter näkyy koko yön, ja keskiyön aikaan se on näillä leveyksillä noin 6 asteen korkeudella. Saturnus puolestaan on hieman matalemmalla ja etelässä auringonnousun aikoihin.

Ensimmäiset valaisevat yöpilvet näkyvät kesäkuussa, ja parhaiten niitä näkyy Etelä-Suomessa, missä taivas on tummempi. Pohjanmaan korkeudella yöt tummuvat riittävästi suunnilleen heinäkuun puoliväliin mennessä.

Mikäli taivaalla on yläpilvisyyttä, yleensä voi myös varautua haloilmiöiden näkymiseen Auringon ympärillä.

Kulunut kesä on ukkosten suhteen ollut varsin kohtalainen ja mikäli kesä jatkuu samanlaisena, voinee olettaa, että saamme nauttia ukkosista jatkossakin kuluvan kesän aikana.

Lue myös Kesäkauden havaintovinkit.

Männyn siitepölykehien kausi alkoi

Viime päivien lämpimien säiden johdosta mänty on aloittelemassa kukintaansa Pohjanmaankin korkeudella, joten Auringon ympärillä voi nyt nähdä värikkäitä männyn siitepölykehiä. On siis sopiva hetki kaivaa kamerat esille, ellei sitä ole vielä tänä keväänä tehnyt.

Siitepölykehien kuvaamiseen pätevät pitkälti samat ohjeet kuin haloilmiöidenkin kuvaamiseen. Aurinko on hyvä saada jonkin sopivan esteen taakse, mielellään niin, että se juuri ja juuri peittyy. Kuvaaminen manuaaliasetuksilla (myös tarkennus) ja mielellään RAW-muodossa. Herkkyys ISO100, aukko noin f/11 ja valotusajat vaihdellen 1/1600-1/4000 sekunnin välillä (kannattaa haarukoida näiden aikojen välillä).

Järjestelmäkamera on luultavasti paras mahdollinen vaihtoehto siitepöykehien kuvaamiseen. Joissain bridge-tyypin (superzoom) kameroissa, kuten Panasonic FZ2500, pystyy myöskin valotusaikaa säätämään hyvinkin lyhyeksi, joten periaatteessa näilläkin voi ainakin kokeilla, miten siitepölykehien kuvaaminen onnistuu.

RAW-kuvaa kuvankäsittelyohjelmaan (ohjeet tuoreimman englanninkielisen Adobe Camera RAW-konvertterin mukaan) tuotaessa, kannattaa Contrast-säätöä siirtää oikealle (+24), Highlights-säätöä vasemmalle (jopa kohtaan -70 (tällä saadaan Auringon ympäristöstä kehä paremmin esiin)), Clarity oikealle (+24), Dehaze (+10). Vibrance ja Saturation säätimiä voi tarvittaessa siirtää oikealle, mikäli kuva tuntuu värittömältä.

Männyn siitepölykehä Ilmajoella 30.5.2019 klo 10:37 © 2019 Marko Myllyniemi / Lakeuden Ursa ry.

Sitten ei muuta kuin havainnot kuvineen Taivaanvahtiin. Ja allergisia ilahduttanee tieto, että havupuiden siitepöly ei tiettävästi aiheuta nuhaa tai muita ongelmia (pois lukien se, että autoa on turha pestä lähiaikoina).

Kotisivut toimivat taas normaalisti

Lakeuden Ursan kotisivuja vaivannut viiden päivän käyttökatkos on vihdoin ohi ja sivusto jälleen toiminnassa. Syynä käyttökatkokseen oli, että verkkotunnus oli tänä vuonna uusimisvuorossa ajankohdan osuessa toukokuun puoliväliin, ja koska puolestaan palveluntarjoajan lasku oli kirjautunut viiveellä järjestelmään, verkkotunnusta ei ollut uusittu automaattisesti.

Käyttökatkoksen venähtämiseen puolestaan pääasiallinen syy oli se, että vasta perjantai-iltana ensimmäisen kerran huomattiin, ettei sivustolle pääse ja asian edelleen pitkittyessä, että kyseessä ei ole satunnainen häiriö. Lisäksi asiakaspalvelun ollessa avoinna vain arkisin, asialle ei ollut mitään tehtävissä viikonlopun aikana.

Tulevaisuutta ajatellen asia on palveluntarjoajan osalta huomioitu, ja ainakaan tästä syystä ei enää pitäisi näin pitkää käyttökatkosta syntyä.

Tähtitieteen johdantokurssi Kokkolassa syksyllä

Keski-Pohjanmaalla on syyskuussa tarjolla harvinainen mahdollisuus opiskella tähtitiedettä Oulun yliopiston johdantokurssilla! Kurssi alkaa 6.9. ja siihen sisältyy 21 tuntia lähiopetusta kolmena peräkkäisenä viikonloppuna Kokkolassa. Kurssi ei edellytä pohjatietoja tähtitieteestä, mutta edistyneillekin se tarjoaa mainion tilaisuuden keskustella ja päivittää omia tietoja. Opettaja Pertti Rautiainen on tähtitieteen tohtori ja dosentti. Hänellä on myös pitkä opetuskokemus.

Lisätietoja kurssista saa Keski-Pohjanmaan kesäyliopiston sivuilta.

Kesäaika 2019

Sunnuntaina 31.3. siirrytään jälleen kesäaikaan, jolloin kelloja siirretään tunnilla eteenpäin aamuyöllä kello 3.

Tähtiharrastajan kannalta tilanteella on sellainen ikävä vaikutus, että illalla pimeä tulee tuntia myöhemmin ja siten myös havaintojen aloittaminen siirtyy tunnilla myöhemmälle.

Lakeuden Ursan osalta kesäaikaan siirtyminen tarkoittaa käytännössä kerhoiltojen yhteydessä pidettävien yleisönäytösten osalta siirtymistä tähtinäytöskaudesta aurinkonäytöskauteen.

Kellojen siirtely on kohta historiaa

Elokuussa 2018 EU-komissio teki esityksen erillisistä kesä- ja talviajoista luopumisesta, ja jäsenmaat saisivat itse päättää, kumpaan aikaan jäävät. Liikenne- ja viestintäministeriö järjesti asian tiimoilta kansalaiskyselyn, jossa pysyvästi talviaikaan siirtyminen sai niukasti enemmän kannatusta kuin kesäaika.

Euroopan parlamentti äänesti kellonsiirron lopettamisesta 26. maaliskuuta 2019 ja hyväksyi äänin 410–192 esityksen, joka tarkoittaa kellonsiirron päättymistä Euroopan unionin alueella vuonna 2021. Näin ollen jokainen jäsenmaan parlamentti saa vuoden aikaa päättää tulevasta aikavyöhykkeestään riippuen, ottaako maa käyttöön talvi- eli normaaliajan vai kesäajan.

Eläinratavalo nyt parhaimmillaan

Eläinratavalo aiheutuu aurinkokunnan tasossa eli ekliptikalla olevista lukemattomista planeettainvälisistä pölyhiukkasista, jotka heijastavat auringonvaloa. Ilmiö on havaittavissa auringonlaskun jälkeen tai ennen auringonnousua, jolloin se näkyy horisontista ekliptikaa pitkin nousevana kiilaa muistuttavana kajona, joka kirkastuu horisonttia kohti.

Aikaisemmin on yleisesti luultu, että eläinratavalo olisi lähinnä eteläisten leveyspiirien juttu ja että se ei näkyisi Suomessa, mutta viime vuosina yhä useampi havaitsija on onnistunut kuvaamaan ilmiön näkymisen myös meidän leveyksillämme.

Parhaiten eläinratavalo näkyy meillä kevättalven iltoina, jolloin eläinrata on iltahämärän aikaan mahdollisimman suuressa kulmassa horisonttiin nähden. Parasta havaintoaikaa onkin kevätpäiväntasauksen molemmin puolin, sillä eläinradan ja havaintopaikkakunnan horisontin välinen kulma on tuolloin suurimmillaan.

Vastaavasti syksyllä eläinratavalo näkyy aamuisin, mutta tuolloin havaintokelit eivät välttämättä ole niin hyvät kuin keväisin, minkä lisäksi vuorokaudenaika ei havaitsijan kannalta välttämättä ole kovin otollinen.

Lienee myöskin aikalailla selvää, että eläinratavalon havaintopaikan tulee olla valosaasteeton – mielellään myöskään horisontissa ei saisi olla korkealle kajastavia valosaasteen lähteitä (kaukaisia taajamia esimerkiksi). Parhaimpina kuvauspaikkoina Suomessa voikin pitää rannikkoseutuja ja saaristoa, sillä merellä harvemmin on häiritseviä valosaastelähteitä.

Myöskään Kuun vaihe ei saisi olla kovin suuri, sillä kuunvalo haittaa yhtä lailla eläinratavalon havaitsemista. Taivaan olisi oltava pilvetön, etenkin kuvaussuunnalla.

Parhaiten eläinratavalo näkyy noin puolitoista-kaksi ja puoli tuntia auringonlaskun jälkeen (tai ennen auringonnousua syksyllä), mihin aikaikkunaan kuvaaminen kannattaa ajoittaa.

Eläinratavalon kuvaamisessa käytetty optiikka tulisi olla mahdollisimman laajakulmainen ja valovoimainen. Kuvaamisessa käytettävä ISO-arvo kannattaa asettaa 800-3200:n välille ja valotusaika noin 10-30 sekuntia. Eli vähän kuin olisi kuvaamassa maisematähtikuvia tai Linnunrataa.

Eipä muuta kuin yrittämään ja muistakaa, että havainnot kuvineen kannattaa raportoida Taivaanvahdissa.