Tapahtuipa kerran eräällä observatoriolla:

Pilvinen päivä näytti selkenevän iltaa kohti mentäessä ja pimeyden laskeutuessa tähdet jo tuikkivat kirkkaasti. Sopivasti samalle illalle sattui paikallisen tähtiharrastusyhdistyksen kerhoilta ja innokkaat harrastajat näkivä sielunsa silmin porukan ihastelemassa tähtitaivaan monimuotoisia kohteita. Läntisellä taivaalla odottaisivat Lyyran rengassumu ja Herkuleen pallomainen tähtijoukko, jotka olivat pilvisen alkusyksyn vuoksi jääneet näkemättä.

Ensimmäisenä paikalle tullut havaitsija ajoi observatorion portista sisään, pysäköi autonsa, astui ulos ja samalla hetkellä hän huomasi jotain muuttuneen. Oli kovin valoisaa, vaikka Aurinko laski jo ajat sitten. Seuraavassa hetkessä se iski tajuntaan: ”Mistä hitosta tuo läntisellä taivaalla näkyvä valonkajo on peräisin? Ei siellä ennen tuollaista ole ollut!”

Kertomuksen tapahtumapaikkana oli Lakeuden Ursan observatorio Sahannevan laitamilla lähellä Rengonkylää Ilmajoen ja Seinäjoen rajamailla joitain vuosia sitten. Paikka, jossa aikaisemmin oli ollut ainoastaan heikkoa kajastusta, nyt suorastaan kylpi vaaleassa valossa. Pikaisen testin mukaan sanomalehden lukeminen tuossa kajossa onnistui vaivatta.

Myös tähtinäytökseen saapunut yleisö pisti merkille tämän valosaasteen, ja kummeksui, että tuollaisia kirkkaita valoja yleensä laitetaan tähtitornin lähelle.

Myöhemmin kerhoillan jälkeen tehdyn tarkastusretken perusteella selvisi, että valon lähde oli reilun puolentoista kilometrin etäisyydellä sijaitsevalla Seinäjoen lentoasemalla olevat kolme valaisinpylvästä, joista ainakin osa näytti olevan uusia (se selittäisi sen, ettei aikaisemmin ole mitään ongelmia ollut lentoaseman valojen suhteen). Näiden pylväiden valot olivat suunnattu suoraan kohti Sahannevan observatorion taivasta, mikä hyvin pitkälti selittää nyt ilmestyneen valohaitan.

Mitä on valosaaste?

Valosaasteeksi kutsutaan sellaista valaistusta, joka ei ole ehdottoman välttämätöntä ihmisten tai omaisuuden välittömän turvallisuuden kannalta eikä rajaudu vain aiottuun kohteeseen vaan suuntautuu tai heijastuu horisontin yläpuolelle tai on muutoin tarpeettoman voimakasta.

Huomionarvoista on, että lumeton maa heijastaa ainoastaan 10%:n verran siihen osuneesta valosta, kun taas luminen maa heijastaa jopa 80-90% siihen osuneesta valosta takaisin (taivaalle).

Miten valosaastetta voidaan torjua?

Tärkein avaintekijä valosaasteen torjumisessa on valaistuksen oikea kohdistaminen, täsmävalaistus. Esimerkiksi valaisimet kannattaa suunnata siten, että ylin valaisimesta lähtevä valonsäde jää 5° horisontin alapuolelle, jolloin valoa ei pääse karkuun taivaalle vaan kaikki valaisimesta lähtevä valo tulee hyötykäyttöön. Tällöin valaisinten tehoa ja mahdollisesti myös niiden lukumäärää voidaan laskea maanpinnan valaistustason kärsimättä, jolloin saavutetaan mm. hajavalaistuksen merkittävä vähentyminen ja jopa huomattaviakin taloudellisia säästöjä. Näiden seikkojen tiedostaminen luo pohjan oikeaoppiselle valaisulle.

Tunteeko lainsäädäntö valosaasteen?

Toisin kuin muutamissa Euroopan maissa ja monissa Yhdysvaltain osavaltioissa, Suomessa ei vielä ole säädetty erillistä valosaastelakia. Jotain sentään kuitenkin on saatu aikaan, sillä sekä ympäristönsuojelulaki että laki eräistä naapuruussuhteista tuntevat valon haittavaikutukset:

Ympäristönsuojelulaki 4.2.2000/86 3§ tuntee valon ympäristöä pilaavana tekijänä, ja 4§ velvoittaa ehkäisemään aiheutuvat haitat ennalta tai rajaamaan ne mahdollisimman vähäisiksi.

Laki eräistä naapuruussuhteista 13.2.1920/26 ja sen 17 § (4.2.2000/90) kieltää käyttämästä kiinteistöä niin, että mm. valosta aiheutuu naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä hallitsevalle kohtuutonta rasitusta. 18 § (4.2.2000/90) puolestaan velvoittaa poistamaan tällaisen rasituksen.

Lisätietoa valosaasteesta: