Heinä-elokuussa, kun yötaivas alkaa vähitellen käydä yhä tummemmaksi, taivaalla voi näkyä kuitumaisia vaaleita, väriltään valkeita tai hieman sinertäviä pilviä - valaisevia yöpilviä. Ne muistuttavat hieman untuvapilviä, mutta esiintyvät noin 82 kilometrin korkeudessa ylemmässä ilmakehässä (mesopaussi -kerroksessa). Pilvet saavat valonsa Auringosta, vaikka maanpinta on varjossa ja hämärä.

Valaisevia yöpilviä näkyy kesällä silloin, kun Aurinko on 4-16 astetta horisontin alapuolella, jos Aurinko on korkeammalla, taivas on sen verran vaalea, etteivät yöpilvet näy. Vastaavasti taas Auringon ollessa yli 16 astetta horisontin alapuolella, se ei enää valaise yöpilvien korkeudelle. Valaisevia yöpilviä nähdään 45°–85° leveysasteiden välissä, mutta eniten niitä näkyy leveysasteiden 55°–65° välillä.

Juuri nyt vietetään yöpilvien parasta havaintoaikaa, sillä yöt ovat jo näilläkin leveyksillä (ja vähän pohjoisempanakin) riittävän tummia yöpilvien näkemiseksi.

Jos on selkeä yö tulossa, kannattaa lähteä kameran kanssa paikkaan, josta taivasta näkyy riittävän laajalti. Periaatteessa kirkkaimmista yöpilvinäytelmistä voi saada kuvia ilman jalustaakin, mutta hieman himmeämpien yöpilvinäytelmien kuvaamiseen tarvitaan kameran lisäksi kolmijalka ja kaukolaukaisin, sillä valotusta voi joutua venyttämään useampaan sekuntiin. Kamerassa tietysti kannattaa olla mahdollisimman laajakulmainen objektiivi, sillä yöpilvinäytelmät saattavat parhaimillaan täyttää koko taivaan.

Kannattaa myös huomioida, että vaikka valaisevia yöpilviä taivaalla ei näkyisikään, silloinkin kannattaa raportoida havainnoistaan, sillä tällöin kyseeseen tulee negatiivinen yöpilvihavainto (mielellään tällöinkin kuvan tai parin kera). Sopiva havaintojakson on noin 20 minuutista eteenpäin.

Lisätietoja valaisevien yöpilvien havaitsemisesta löytää Ursan Ilmakehäryhmän yöpilvien havainto-oppaasta. Ja ennen kaikkea: älkää jättäkö kuvia makaamaan muistikortille tai tietokoneeseen, vaan raportoikaa havaintonne Ursan Taivaanvahti -havaintojärjestelmässä.